Suurimmalla osalla Suomen bändejä ja artisteja ei ole takanaan ison levy-yhtiön tukea ja laajaa koneistoa, vaan homma pelittää DIY-pohjalta eli ”tee se itse”-meiningillä. Yksi niistä on Turusta ponnistava Softcore Suicide -yhtye, joka rakentaa pääasiassa omin voimin valoisampaa tulevaisuutta bändilleen. Lähtökohta yhtyeen toiminnassa ei ole se, että musiikkihommissa tavoitellaan kuuta taivaalta, vaan se, että hommia paiskitaan soittamisen ilosta. Takahuone.fi:n Kupe Wessman otti yhteyttä Softcore Suiciden laulajaan Petri ’Petu’ Nikulaan ja kyseli minkälainen meininki orkesterilla on parhaillaan ja miten omin voimin rokkihommia oikein hoidellaan.
Näin Wessman turkulaisyhtyeen tiimoilta raportoi:
Softcore Suicide on turkulainen vuonna 2014 perustettu rock/metal -henkinen yhtye, joka on tähän mennessä julkaissut yhdeksän singleä ja yhden pitkäsoiton. Bändille irtosi alkutaipaleella voitto Radio Rockin järjestämässä ’Koff Rock’- kilpailussa, joka poiki slotin Kotiteollisuuden lämmittelybändiksi Helsingin On the Rocksiin. Bändi on myös keikkaillut Virossa ja tehnyt muun muassa festarikeikan Kuopiorockissa. Uusi levykin on kuuleman mukaan tekeillä, vaikka edellinen julkaistiin vasta viime vuonna. Jututin bändin laulajaa Petri ’Petu’ Nikulaa asian tiimoilta muun jutustelun yhteydessä. Eli ei muuta kuin tuumasta toimeen ja käydäänpä sitten suoraan asiaan.
Mitkäs ovat bändin kuulumiset vuonna 2023?
– Bändillä on toinen albumi työstössä ja hyvällä mallilla. Keikkarintamalla on sen takia vähän hiljaisempaa. Kesälle taitaa yksi keikka olla buukattuna ’Kosken Kohaus’ -tapahtumaan, mutta muuten keskitytään nyt albumiin. Uusi albumi kääntyy ehkä vähän enemmän raskaampaan suuntaan. Ainakin tällä hetkellä siltä vaikuttaa. Pyrimme tekemään sen verran liikaa kappaleita, joista sitten kerätään albumin linjaan sopivat kappaleet.
Julkaisitte viime vuonna teidän esikoisalbuminne, ja teitte ilmeisesti levytyssopimuksenkin Yhdysvalloissa sijaitsevan levy-yhtiön kanssa, kerro vähän tuosta projektista?
– Juu he (RFL Records) olivat ilmeisesti pitäneet meitä silmällä jo jonkin aikaa ennen varsinaista yhteydenottoa. ’Trail of Drama’ -ep julkaisun jälkeen he lähestyivät meitä ja lähdettiin kelkkaan mukaan. Siinä aika alussa huomattiin jo, että visio yhtyeestä ei ihan kohtaa. Ja tällä ehkä enemmänkin viittaan brändäykseen. He eivät siis musikaalisesti meitä yrittäneet ohjailla suuntaan taikka toiseen, mutta näkivät meidät niin eri lailla kuin me itse. Päätimme siis sopimuksen sitten aika äkäiseen siitä. He ehkä näkivät meidät enemmän perinteisenä hevibändinä, kuin suomalaisen melankolian nimeen vannovana rockyhtyeenä.
Viimeisin albuminne ’Chapter One’ on oikein pätevän kuuloinen hardrock-albumi. Tiedän kokemuksesta, että musiikkialalla pitää olla sietokykyä pettymyksille ja vastoinkäymisille kaiken maailman sopimusten ynnä muiden kanssa. Ilmeisesti uskoa ja toivoa riittää kuitenkin sille, että kyllä tämä tästä vielä lähtee?
– Todellakin ajatus kytee aina breikkaamisesta. Mutta oikeastaan meidän mielestämme, jos mennään tuo ajatus edellä, että ”kyl tää tästä lähtee ja nyt tulee mammonaa” niin mennään vähän väärä ajatus edellä. Kaikki mitä tulee, on vain kotiin päin. Ollaan kuitenkin siitä tyytyväisiä, että uusia biisejä syntyy ja tavallaan meillä on edelleen sellainen ”aloittelevan bändin” innostus. Se näkyy treenikämpällä ja keikoilla. Kuitenkin tässä tehdään musiikkia sen tekemisen ilon takia. Jos sitä menestyksen toivo edellä tekisi, niin kyllä tämä aika lyhyeen loppuisi. Mikään ei ole niin siisti tunne, kuin se että tajuaa tehneensä vitun hyvän biisin ja takana on loistava keikka.
Keikkailusta puheen ollen, Suomihan on siitä erikoinen maa, että vaikka täällä pinta-alaa riittää, niin kyllä täällä soittoliiterit on nopeasti koluttu läpi, jos tosissaan lähtee keikkailemaan. Onko teillä haaveita ulkomaankeikoista, ehkä jopa kiertueesta?
– Kyllä tuosta ulkomailla kiertämisestä on puhetta ollut ja varmasti se toteutuu tulevaisuudessa. Toki sen kun tietää, niin pitäisi päästä isomman yhtyeen siivellä ensin keikoille, ennen kuin voisi edes kuvitella yksinään lähtevänsä. Toivottavasti tästä joku taho ottaisi kopin. Suomessa olemme bändin alkuaikoina jo kiertäneet aika lailla ja sitä aiotaan toisen albumin tiimoilta totta kai myös jatkaa. Keikkamyynti eikä markkinointi ole meidän vahvin osaamisalueemme, joten se olisi hyvä saada ulkoistettua. Albumille olemme alustavasti saatu jo neuvotteluja aikaan, mutta sitä ei voida sen suuremmin vielä avata.
Pidän itse siitä, että bändillä on jonkinlainen visuaalinen ilme myös musiikin lisäksi. Huomasin, että olette julkaissut muutaman tyylikkään musavideon. Pidättekö itse asiaa tärkeänä?
– Kyllä musiikkivideot ovat aina tärkeitä. Ne ovat meille väline, millä saadaan näytettyä juuri sitä visuaalista ilmettä. Tulevalta albumilta kuvataan varmasti parikin videota taas. Esa Jussila, joka on meidän luottokaverimme näissä hommissa, tietää kyllä mitä haetaan ja saadaan aina priimaa.
Bändin pyörittäminen on vaativaa työtä, sillä se on paljon muutakin, kuin vain soittelua treenikämpällä, studiossa ja keikoilla. Minkälainen työnjako teillä on bändissä?
– Meillä on aika selkeä jako bändissä, miten asiat hoidetaan. Kitaristi Samu hoitaa musiikkipuolen (äänitys/miksaus), rumpali Aku kannet ja visuaalisuuden, basisti Marlon somea ja minä hoidan meidän keikkabuukkauksemme ja markkinoinnin. Kristillinen tasajako, joka toimii ihan hyvin. Meillä ei ole ketään ulkopuolista oikeastaan. Masterointi on ulkoistettu ja painot. Loput tehdään itse. Meillä on biisinteossa Samu oikeastaan kapellimestarina. Vietetään yksi päivä viikossa tuolla Turun keskustassa PopRockJazz -opistolla pelkästään säveltämishommissa, ja sitten yks päivä vietetään treenikämpillä. Joskus biisi syntyy yhdestä riffistä, tai sitten Samulla on jo visio säkeistöstä ja kertosäkeestä. Sitten pyöritellään ajatuksia yhdessä. Ja merkkumyynti (fanituotetavara) on paikallisella alan yrityksellä (Paitapaino.fi)
Kiitoksia haastattelusta. Haluatteko lähettää terveisiä faneille, Takahuoneen lukijoille tai vaikka sukulaisille?
– Terveisiä kaikille uusille ja vanhoille tuttavuuksille. Ostakaa levyjä, käykää keikoilla ja tukekaa paikallisia. Ja oikein lämmintä kevättä ja kesää kaikille lukijoille.
Teksti: Kupe Wessman
Ei kommentteja, oletko sinä ensimmäinen?