Pimeys-yhtye on julkaissut erinomaisen uuden ja kolmannen albuminsa nimeltään Silkkitie. Pimeyden musiikki elää ja hengittää, joten levyn kuuntelukokemus on nautittava. Yhtyeen keulahahmoihin lukeutuva Pekka Nisu istahti alas Takahuone.fi:n haastateltavaksi. Tervetuloa mukaan Pimeyden maailmaan.
Luin Soundi-lehden Mikko Meriläisen kirjoittaman mielenkiintoisen jutun Pimeydestä. Sanoit Mikolle, että ”Pimeys on suurimmalla mahdollisella rakkaudella tehtyä musiikkia”. Kerro tuosta rakkaudesta, minkälaista se oikein on?
Aika pahan aloituskysymyksen heitit. No se rakkaus musiikkia kohtaan kumpuaa siitä, että musiikki on meidän bändin kaikille soittajille rakas elämäntapa ja se on ollut sitä jo pitkään. Samalla bänditoiminnasta on muodostunut meille yhteisöllinen asia. Musiikin tekeminen yhdessä on se iso juttu.
Soundin haastattelussa bändin toinen laulaja ja biisintekijä Joel Mäkinen sanoi: ”Olemme klassinen esimerkki siitä, että hommaa tehdään pieteetillä”. Kielitoimiston mukaan pieteetti on harrasta kunnioitusta perinteitä kohtaan. Minkälaisia perinteitä te kunnioitatte?
Joel taisi tässä yhteydessä pieteetillä tarkoittaa, että me paneudumme huolellisesti musiikin tekemiseen. Me emme vain heitä paskaa seinään ja katso mikä jää roikkumaan.
Uusi levynne Silkkitie kuulostaa minusta soundimaailmallisesti huolitellulta. Joku voisi ehkä käyttää levystä ”pitkälle tuotettu” määritelmää. Miten itse määrittelisit levyn soundimaailman?
Mielestäni siinä kuuluu se, että levy on tehty huolellisesti. Ja on sitä tuotettukin erittäin paljon. Äänittäjä Mikko Gordon piti huolen, että tuotantopuoleen panostettiin vahvasti ja monipuolisesti. Onnistuimme siinä mihin pyrimme – levy kuulostaa todella hyvältä.
Mielestäni Pimeys on kolmannella levyllään aiempaa vakavampi ja ehkä aikuismaisempi sanoitusten osalta. Oliko se tarkoituksellista vai tuliko se luonnostaan?
Minä en käyttäisi termiä vakavampi, vaan mieluummin sanaa tummasävyisempi. Ei siihen tietoisesti olla pyritty, mutta ehkä ympäröivä maailma ja sen asenneilmasto on vain sellainen nyt, että sen vaikutus kuuluu tummasävyisyytenä. Tai sitten levylle vain valikoitui biisejä, jotka ovat tummasävyisempiä kuin aiemmilla levyillä olleet kappaleet. Sen tyylinen kappale on esimerkiksi Meidän huoneeseen. Siinä on tummasävyisyyttä, mutta samalla myös toiveikkuutta mukana.
Miten ihmiset ovat ottaneet uuden musiikkinne vastaan ja minkälainen tunnelma keikoilla on ollut uusien biisien kanssa?
Se mitä palautetta minä olen musiikkista saanut, niin sellainen fiilis on, että tämä homma on nyt mennyt täysin nappiin. Keikoilla on ollut tosi hyvin porukkaa paikalla ja tunnelma on ollut hieno.
Minkälainen kysyntä bändivetoiselle musiikille tällä hetkellä on?
Ei meidän tyylisiä bändejä juurikaan ole, joten voimme kehittää omaa yhtyettämme kaikessa rauhassa. Trendit menee ja tulee, mutta me teemme omaa hommaamme ja olemme sitten valmiita, jos joku markkinamies keksii vielä joskus, että bändit ovat taas se kova juttu (naurua).
Pimeydellä on kaksi laulajaa ja kaksi biisintekijää eli sinä ja Joel Mäkinen. Koetko tilanteen hedelmälliseksi kannaltanne?
Kun bändissä on kaksi biisintekijää, niin se potkii aina eteenpäin. Jos Joel esittää ison määrän tekemiään uusia biisejä, niin kyllä siinä itselleni nousee heti sellainen fiilis, että minäkin haluan olla mukana tuomassa biisejä bändille. Toinen hyvä puoli on keikkatilanteet. Koska vaihtelemme keikoilla laulajina, niin se tuo lisää mielenkiintoa esiintymiseemme.
Koetko, että Pimeys on suomirockin sanansaattaja?
Minä en halua lokeroida bändiämme suomirockiksi. Olemme paljon muutakin, kuten esimerkiksi poppia. Meitä kohtaan on ladattu kaikenlaisia kovia odotuksia, että pelastamme suomirockin ja muuta sellaista, mutta haluamme vaan nauttia siitä mitä teemme. Jos joku meistä tykkää niin se on sitten hienoa.
Tuntuuko teitä kohtaan asetetut odotukset kohtuuttomilta?
Ei me niistä mitään paineita oteta. Ihan rennosti uutta levyäkin tehtiin. Ja onhan se imartelevaa, että meidät on koettu niin hyvänä bändinä.
Missä näet, että Pimeys on 10 vuoden päästä tästä hetkestä?
Olemme kansakunnan kaapin päällä. (naurua).
Teksti: Mikko Korvenkari
Koe Pimeys keikalla:
Su 12.3. Lappeenranta, Taidekoulu Estradi
La 18.3. Lahti, Torvi
Pe 31.3. Tampere, Olympia
Ke 19.4. Helsinki, G-livelab
Pe 5.5. Hämeenlinna, Suisto-klubi
Ei kommentteja, oletko sinä ensimmäinen?