Monelle rockfanille koitti tänä vuonna joulu jo maaliskuussa, kun Hanoi Rocksin Oriental Beat –albumista julkaistiin uudelleen miksattu versio. Tämä tapahtui onnekkaiden sattumien kautta, kun albumin kauan kadoksissa olleet moniraitanauhat löytyivät sattumalta Universal Musicin varastosta. Tämä uudelleen julkaistu albumi sai minut taas palaamaan bändin pariin vähän pidemmäksikin aikaa.
Nythän on niin, että tällä viikolla Hanoi Rocksin neljäs albumi, Back to Mystery City täytti komeat 40 vuotta. Minulle tuo albumi on ollut vähän samaa sarjaa kuin Oriental Beat, vähän onttosoundinen teos, mutta väliäkös sillä koska levyn biisimateriaali on sitä tasoa, että sillä voi kävellä suoraan pääovista sisään ja varata itselleen puheenvuoron. Kaikkeenhan myös toisaalta tottuu ajan kanssa. Back to Mystery City on ajankuva. Itselleni se kuvaa aikaa vuosia myöhemmin levyn ilmestymisestä, minkä äärellä opeteltiin soittamaan vimmaisesti erilaisia instrumentteja. Se kuvaa aikaa, kun on ensimmäisiä kertoja ollut juovuksissa rock ’n’ rollin noitajuomasta. Malibu Beachin kesäinen fiilis ja elämisen riemu, Until I Get You’n haikeus ja sekopääsfäärien rajamailla kieppuva Tooting Bec Wreck toimii vieläkin ja vie edelleen mielen pois tylsästä ja harmaasta todellisuudesta. 
Maailmassa pitäisi olla enemmän tarinankertojia, sekopäistä sepitettä, ylitulkintaa, korutonta kertomusta, ylilyöntejä ja totuuden venyttelyä. Levyn toisena tuottajana toiminut Pete ”Overend” Watts kommentoi aikoinaan Hanoi Rocksia näin: ”Hanoi Rocksissa oli taikaa, jota on vain harvoissa bändeissä. Kaikki, jotka olivat yhteydessä siihen, joutuivat mukaan sen energiapyörteeseen. Sellaista ei näe kovin usein. Se oli kuin atomien ketjureaktio. Niillä viidellä jätkällä oli hallussaan se magia, keijutomu, he olivat toistensa sytykkeitä.” (Lähde: Hanoi Rocks – All Those Wasted Years) Uskonko itse siihen, että Back to Mystery Citylle tehtäisiin vielä samanlainen uudelleen miksaus kuin Oriental Beatille? En usko, vaan uskon siihen, että albumi jää elämään mieliimme sellaisena kuin se on. Hanoi Rocksin jäsenet ovat tunnetusti varoneet nostalgiatrippailun leimaa. Albumista on tehty kuitenkin vuonna 2004 remasteroitu cd-versio, joka sisältää myös demoversiot kappaleista Until I Get You, Ice Cream Summer ja Back to Mystery City. Back to Mystery Cityn demoversio sisältää myös piiloraidan, joka on oikeastaan aika hauskan kuuloista Black Sabbath -sekoilua. Juuri sellaista, jota harrasti Hanoi Rocks, joka ei koskaan ottanut itseään liian vakavasti.
Teksti: Kupe Wessman
Levynkannen kuva: Fin Costello
Ei kommentteja, oletko sinä ensimmäinen?