Euroviisuja katsoessa tuli mieleen, että olisiko se jo niin perinteinen viihde-esiintymisen muoto, jossa glitteriä tihkuva kaunis tai komea malli laulaa ja taustatanssijat heiluvat taustalla samoihin vaatteisiin pukeutuneena jo nähty?
Luulisi, että tuo iänikuinen muotti olisi jo täysin väsynyt, mutta ehkä olen väärässä, sillä niin moni maa siihen Euroviisuissa turvautui taas, niin kuin aina. Mutta ehkä jotain yleisön ja asiantuntijoiden väsymisestä kertoo Italian voitto Måneskin-bändin rokkikappaleella Zitti e Buoni. Minä kyllä tykkäsin Italian biisistä ja esiintymisestä, joten hieno homma että saapasmaa hoiti rockilla homman kotiin.
Hienosti meni myös Suomen Blind Channelillä, joka otti upean kuudennen sijan raikkaalla ja räväkällä pomppuhevi/rock-biisillään Dark Side. Måneskinin voitto ja Blind Channelin menestys on hatunnosto rockille ja raskaammalle musiikille. Molemmilla bändeillä oli esittää kunnon biisi, eikä mikään täysin mitäänsanomaton poptekele, niin kuin melkein kaikilla muilla finaalin esiintyjillä. Italialla ja Suomella oli kunnon meininki, eikä mitään höttöpoppia taustatanssijoineen. Musiikkilajeista varsinkin rock on ollut viime vuosina poissa parrasvaloista, mutta toivottavasti se sieltä vielä nousee. Rockissa on voimaa ja energiaa. Ehkä Italian voitto siinä nousussa pikkaisen auttaa, vaikka Euroviisujen merkityksestä ollaankin montaa mieltä. Minusta Euroviisut puolustivat paikkaansa, sillä koronakriisin aiheuttaman ankeuden keskellä ihmiset tarvitsevat kevyttä sielukarkkia ja viihdettä.
Teksti: Mikko Korvenkari
Ei kommentteja, oletko sinä ensimmäinen?