Aiemmin jo suomalaisen uuden musiikin listallakin Kuumakuuma-biisillään loistanut laulaja-lauluntekijä Aini on julkaissut Estä mua järkiintymästä –debyyttialbuminsa.
– Musiikkini on tarinankerrontaa, jossa on useampia tasoja, ja tarinoihin helposti livahtaa syvempääkin yhteiskuntakritiikkiä tai sisäisen kasvun kysymyksiä, mutta pyrin pitämään tekstit kepeinä ja leikkisinä, Aini sanoo.
Albumin aiheet ovat monituiset, ja onpa mukana myös rakkauslaulu Ainin kotikaupungille Helsingillekin.
– Kuljetan kuulijaa aiheen ympärillä ikään kuin rantavesissä, missä on sopivan lämmintä tutkia vakavampaakin teemaa.
Aini luottaa siihen, että luonnollisesti syntyneet biisit menevät juuri niin kuin niiden pitääkin.
– Musiikillisesti melodiat kulkevat hyvin intuitiivisina. Kun erityistä soittotaitoa ei itsellä ole, tulee kirjoitettua biisit sen mukaan. Toisinaan ammattimuusikot saattavat sanoa, että ’tuossa on väärä nuotti, mutta onpa jännä’. Harvoin korjaan mitään, mikä on intuitiivisesti muodostunut tietynlaiseksi, Aini hymyilee.
Voit kuunnella koko albumin nyt Spotifystä ja seurata samalla Ainin tarinoita:
Pyyhe kertoo elämään tarttumisesta, joka on tehtävä varoen, silloin kun on haavoja. Omat rajat ja oma tila pitäisi osata määrittää, jotta voisi kokea vuorovaikutuksen toisten kanssa riittävän turvalliseksi. Tähän prosessiin pitäisi uskaltautua, jotta elämään voi tarttua.
Naiselle kukkia kertoo ihastumiseen kuuluvasta leikistä. Ihastuminen madaltaa järkevyyden valtaa ja on lupa leikkiä. Itselle ja toiselle keksitään uusia persoonia ja löydetään uutta. Tulevaisuuteen uskotaan perusteettomastikin.
Kuumakuuma on biisi kipinän vaalimisesta. Ollaan hetkessä, ympäröitynä läsnäolon elementeillä, joita puusaunan hämärä tarjoaa. Ylimääräiset häiriöt puuttuvat, on vain luonnon hiljaisuus, vanha sauna ja sen historia. On tilaa huomioida oma olemuksensa, olla läsnä nahoissaan ja huomata myös toinen. Toisen lähelle löytäminen ei ole nykypäivänä itsestään selvää ja siksi entistäkin tärkeämpää. Kuumakuuma on kirjoitettu inspiraatioksi erityisesti suomalaiselle sauna- ja mökkikansalle – saunaa ja rakkautta.
Limonadi kertoo uuteen ojentautumisesta kevään puhjetessa kaupunkiin. Kaupunkilaisen kevään merkit syntyvät juomayhtiöiden katumainoksista, meren tuoksusta ja itsen sekä toisten katsomisesta uudella tavalla.
Kasvot pois kysyy, saako ihminen kasvaa ja olla montaa asiaa elämänsä aikana. Miten herkästi leimaamme toisemme yhden roolin perusteella ja pyrimme säilyttämään totutut asetelmat.
Kaupunki on rakkauslaulu Helsingille. Sisäinen matka voi korvata ulkoisen matkan, kun katsoo kotikaupunkia eri tavalla. Biisissä kuljetaan arvoitusten mukana ympäri kaupunkia.
Ei äiti puhalla kertoo traumaohjautuvan ihmisen läheisenä olemisesta. Aikuisena jokaisella on vastuu omista kivuistaan, mutta myös siitä, miten antaa toisten kohdella itseään. Jos läheinen ei ota itse vastuuta asioidensa käsittelystä, nousee erityinen tilaus omien rajojen määrittelylle.
Kahvipersoona juhlistaa kansallisjuomaamme, mutta on samalla kulttuurikritiikki abstrahoituneelle self help -ajallemme. Jatkuva ajattelun kehittäminen voi jo vieraannuttaa, mutta markkinatalous on vasta alussa kaiken myymisessä personoimalla. Onko vähän kaikki nykyään terapiaa?
Aaltomaljakon läpi kertoo arjen tunteita sumentavasta vaikutuksesta. Kiire ja suoritukset houkuttelevat esiin järkevöitymistä eli tarvetta kontrolloida arkea yksityiskohtien kautta. Tunteita ei osata enää nimetä ja se epämääräinen tila purkautuu tyytymättömyytenä elämään ja parisuhteeseen. Toivon näkökulma on siinä, että järkevöitymistä vastaan voisi taistella aseena leikki.
Jalat ilmassa kertoo tunteesta, ettei ole saavuttanut vielä täyttä potentiaaliaan elämässä. Siitä ajatuksesta, että palasten loksahtaessa paikalleen voi parhaimmillaan kulkea irti maasta. Myös tämän tavoitteleminen on antoisaa, eikä kaiken tarvitse olla matkan varrella helppoa – vaikeudetkin ovat väriä ja ne yhdistävät.
Ei kommentteja, oletko sinä ensimmäinen?