Auto-Tunen, ääniefektien ja aallon lailla vyöryvien äänivallien luvatulla aikakaudella aito live-laulaminen on vaikea laji, jos äänenkäyttö ei ole hanskassa. Johanna Kurkelan Eturivi-keikalla Helsingin Casinolla juuri livelaulu nousi omiin korkeuksiinsa ja sai ilman väreilemään lämpöä, joka nostatti kyyneleet silmiin ja ihokarvat pystyyn. Kurkelan lämmin läsnäolo, laulamisenilo ja upea äänenväri yhdistettynä taitavaan äänenkäyttöön tekivät keikasta ainutlaatuisen. Toki laulajan on helppo nauttia, kun kokenut bändi vetää rautaisella ammattitaidolla, tekemisen ilolla ja täydellä tunteella. Nautinnollista oli myös, että musiikin volyymi ei ollut äänivallimainen vyöry eikä efektien käyttö liioiteltua. Musiikissa oli nyansseja ja kuultiinpa kitara-laulu-duokin, joka antoi korville levollista nautintoa.
Keikalla kuultiin vakuuttavat hitit Kurkelan uran aikaisemmilta ajoilta kuten, Sun särkyä anna mä en, Prinsessalle ja Rakkauslaulu. Prinsessalle mykisti yleisön ja ainakin allekirjoittanut sai pyyhkiä kyyneleitä usealla nenäliinalla. Vakuuttavimmat ja aidoimmat hetket keikalla tarjoili kuitenkin uusimman Ingrid-levyn kappaleet. Uusimman levyn taiten tehdyt laulutekstit tulevat ihmistä lähelle, kiitos Saara Törmälle upeista teksteistä ja Kurkelan koskettavasta tulkinnasta. Niin ja upeat tekstit eivät tietenkään lauluissa ole mitään ilman musiikkia. Aku Rannilla & Jurek– tiimi on eittämättä onnistunut jälleen sävellyksillään ja sovituksillaan.
Niin kuin Kurkelan hittibiisissä lauletaan keijukainen ei jäänyt etäiseksi oudoksi tulokkaaksi, jota maiset murheet eivät kosketa, vaan väkisinkin alkoi miettiä, missä pimeyksissä itse artisti on vaeltanut. Niin väkevää tulkinta oli. Välispiikkien puuttuminenkaan ei latistanut keikan tunnelmaa, vaikka muutama inhimillinen sananen olisi saattanut tehdä terää biisien välissä ja tuoda enemmän ihminen ihmiselle -tunnelmaa. Kurkela bändeineen ansaitsee suuren kiitoksen elämyksestä, joka oli täynnä taitoa, tunnetta, koskettavuutta ja lämpöä. Musiikki on parasta livenä, näin se vain on.
Teksti ja kuva: Veera Korvenkari
Ei kommentteja, oletko sinä ensimmäinen?