Ilmassa oli suuren rockjuhlan tuntua, kun astelin sunnuntaina kohti Lontoon Hammersmith Apolloa. Fiilistä nostatti se, että olin pääsemässä ensimmäistä kertaa legendaariseen keikkamestaan, jossa ovat esiintyneet parhaimpina vuosinaan varmasti kaikki rock- ja pop-historian tärkeimmät nimet kuten David Bowie, Bruce Springsteen ja Guns N’ Roses. Unohtamatta tietenkään Lemmyä ja Motörheadia, jolla on myös kuuluisa livealbumi No Sleep ’Til Hammersmith. Nyt keikkapaikan seinässä luki tunnelmallisessa iltavalaistuksessa ”The Cult – A Sonic Temple”.
Olin menossa katsomaan, kun harvakseltaan keikkaileva, väkevää kulttimainetta nykyään nauttiva bändi soittaisi läpi vuoden 1989 hittialbuminsa Sonic Templen ja siihen päälle muutkin hittibiisinsä. Keikka oli hyvissä ajoin loppuunmyyty, noin 5500 ihmistä mahtuu todella upean keikkapaikan uumeniin. Tunnelmaa ei haitannut, vaikka oma lippuni oikeutti seisomaan yläkerran parvekekatsomon takana olevalla tasanteella eli aivan hallin ylimmällä rivillä. Pian osoittautui, että ympärilläni oli koolla kiihkeitä The Cult-fanaatikkoja.
Kun bändi asteli lavalle ja alkoi tykittää biisi toisensa perään sellaista hittiputkea, että heikompaa olisi jo hirvittänyt, niin tunnelma oli lievästi sanottuna riehakas. 
Näytti siltä, että vuodet eivät ole jäykistäneet Cult-hemmoja lainkaan. Laulaja Ian Astbury oli erinomaisessa vedossa ja kitaristi Billy Duffy on vain yksinkertaisesti aivan helvetin kova rock-kitaristi. Esimerkiksi semmoiset hitit kuten Sweet Soul Sister ja Edie (Ciao Baby) ja komeat rockveisut kuten Sun King ja Fire Woman soitettiin bändin toimesta todella upeasti läpi. Brittiläistaustainen The Cult on kova juttu lontoolaisten rokkidiggareiden keskuudessa yhä ja eiköhän Suomessakin melkoinen hulabaloo syntyisi lippurintamalla, jos The Cult ilmoittaisi pitkästä aikaa vierailustaan härmään. Keikan lopussa Astburykin innostui ihailemaan Hammersmith Apolloa, mitä myös hän hehkutti “legendaariseksi”. Kova oli siis The Cult Lontoossa. Kuin mansikoiksi kermakakun päälle ennen The Cultia toisena lämppärinä soitti The Last Internationale – yksi nykypäivän ehdottomasti parhaimmista nuorista bändeistä. Oli kuin Jimi Hendrixin henki olisi ollut lavalla bändin kitaristin Edgey Piresin muodossa ja Janis Joplin olisi saapunut paikalle laulaja Delila Pazin asussa. Bändin livemeiningissä on mukana pippurinen satsi vanhaa kunnon rock-kiimaa, kapinaa ja vallankumoushenkeä. Näin kyseisen bändin 2018 kesällä puoli tyhjällä Tavastia-klubilla ja myös silloin keikka oli timanttisen kova. Jos The Last Internationale on vielä uusi tuttavuus, niin kantsii ottaa bändi haltuun.
Teksti: Mikko Korvenkari
Ei kommentteja, oletko sinä ensimmäinen?