Laulaja-lauluntekijä sekä pianisti Olga Wilhelmiina julkaisi kevään kolmannen singlensä nimeltään Pajatso. Kappale kertoo kivusta, joka ei mene pois, vaikka mitä tekisi.
– Se kipu voi olla jollekin suru, jollekin toiselle vaikka rakastuminen ihmiseen, jota ei voi saada. Kenelle mitäkin laulun kipu juuri sillä hetkellä merkitsee. Itselleni tästä on tullut jollain kierolla tavalla voimabiisi – henkinen keskisormi pystyssä ja asenteella elämän kipuja vastaan, koska niitä nyt vaan tulee matkan varrella aina uusia, Olga Wilhelmiina kertoo.
Moni tv-katsoja muistaa varmasti Olga Wilhelmiinan esiintymiset viime vuoden Voice of Finlandissa. Nyt hän tekee uraa musiikin parissa omien biisien voimin.
Hänen uusi kappaleensa sai alkunsa mökillä, jossa monet muutkin Olga Wilhelmiinan laulut ovat lähteneet muodostumaan.
– Olin loppusyksystä mökillä ja sain jonkun oudon vatsapöpön. Siellä sängyn pohjalla voivotellessa päässä alkoi soida Pajatson kertsi ’vaikka mitä teet, se kipu ei mee’. Siitä se lähti pikkuhiljaa muovautumaan. Vaikka laulun sanoma pohjimmiltaan muodostuikin varsin diipiksi, en halunnut korostaa sitä liian karkeilla kielikuvilla, enkä melankolisella tunnelmalla. Jo demovaiheessa oli itsestään selvää, että nyt lähtee isot bassot ja jytää jalan alle, hän kertoo biisin syntymisestä.
Biisiin kuvattiin myös kokonaisuudessaan kahdeksan minuutin mittainen tarinallinen musiikkivideo. Se käytiin kuvaamassa vapaaehtoisvoimin Pudasjärvellä Hotelli Ravintola Kurenkoskessa.
– Paikka ja sen tunnelma olivat ihan täydellisiä juuri tämän musavideon tekemiseen! Tälläkin videolla pääsen toteuttamaan överiä, teatraalista ja vähän hullua puoltani – kyllä tämä on sellaista Twin Peaks -poppia.
Olga Wilhelmiinalle musiikkivideoilla on suuri merkitys.
– Minulle on tosi tärkeää saada kertoa laulun tarina myös visuaalisesti. Jostain syystä biisit alkavat aina elää päässäni ihan omaa elämäänsä ja niistä alkaa muodostua omia teoksiaan.
Musiikkivideossa ja singlen kansikuvassa nähtävät pellet kuvastavat laulun tekstissä mainittua Pajatsoa, Leoncavallon oopperasta tuttua hahmoa, joka kuitenkin Olga Wilhelmiinan tekstissä on muuttunut kuvitteelliseksi olkapäällä istuvaksi ikäväksi pellehahmoksi, joka nauraa ilkikurisesti elämän kipukohdille.
Ei kommentteja, oletko sinä ensimmäinen?