Jos jollekin pitäisi antaa palkinto väsymättömästä ja pitkäjänteisestä työstä musiikin parissa, niin yksi vahva ehdokas palkinnon saajaksi olisi Jussi Syren. Hän on bluegrass-musiikin väsymätön uurastaja, pioneeri ja sanansaattaja Suomessa.
Syren on johtanut Jussi Syren & The Groundbreakers-yhtyettä jo 20 vuoden ajan ja oli jo sitä ennen pitkään mukana musiikin parissa. Syrenin rakkaus bluegrass-musiikkia kohtaan on niin suurta, että loppua uurastukselle ei ole näkyvissä. Syren keikkailee tiiviisti ja julkaisee säännöllisesti uutta musiikkia. Uusin levy Bluegrass Singer on juuri uunituoreena kuunneltavana fanien iloksi. Tulevaisuus näyttää konkariartistille valoisalta, sillä monet ihmiset ovat löytäneet tiensä Syrenin musiikin pariin Suomessa, mutta varsinkin Yhdysvalloissa, jossa Syren noteerataan alan supertähtien joukkoon. Mies itse on pysynyt kaikesta huolimatta melkoisen suuressa uutispimennoissa Suomessa. Takahuone.fi:n haastatteluun Syren suostui mielellään. Antaa miehen itse kertoa tarkemmin kuulumisistaan.
Minkälainen meininki uudella levylläsi Bluegrass Singerillä on?
– Siinä on ihan perinteinen bluegrass meininki, niin kuin meillä on tapana ollut. Biisit on soitettu hyvällä otteella luontevasti ja maanläheisesti. Kaikki biisit on äänitetty 100 prosenttisesti livenä. Yhtään päällekkäisäänitystä ei levyllä ole. Levy äänitettiin Hyvinkäällä Hyvinvointikahvila Villa O- nimisessä paikassa. Se on vanha hirsitalo, missä on aivan älyttömän hyvä akustiikka. Ei muuta kuin koko porukka yhteen huoneeseen ja äänitykset päälle vaan.
Oletko tyytyväinen lopputulokseen?
– Olen, mutta ainahan jotain pientä voisi korjata. Ajattelen kuitenkin niin, ettei täydellisyyttä ole olemassakaan. Lisäksi rosoisuus ja rentous kuuluu tuohon musiikkiin. Bluegrass ei saa olla liian sliipattua. Harvinaista levyllä on roots-musiikkia ajatellen se, että levyllä on peräti 10 omaa biisiä. Mukana on paljon omia henkilökohtaisia tarinoitani ja ajatuksiani. Lisäksi biisejä, jotka jäävät varmasti pidemmäksi aikaa keikkasettiin, esimerkiksi The Banjo Song. Sen tyyppistä bluegrass biisiä ei kukaan ole aiemmin tehnyt, sillä se on maailman ensimmäinen bluegrassbanjon tribuuttibiisi. Eli perinteessäkin voi tehdä uutta. Bluegrass Singer biisi on taas todella omakohtainen. Koko levyn kattava teema on myös nimensä mukaisesti Bluegrass-laulaja.
Mikä biisistä tekee niin henkilökohtaisen?
– Se, että teen tätä hommaa musiikin takia niin kauan kuin yleisö sitä haluaa kuulla. Lisäksi se, että omasta tekemisestä pitää tuntea hyvässä hengessä ylpeyttä. Niin kuin englanniksi sanotaan: If you don’t live it, you don’t play it. Biisissä on mukana omaa asennemaailmaani ja sitä, mitä tämä bluesgrass-laulajan elämä oikeasti on.
Minkälaista se on?
– Bluegrass-laulajan elämä on sellaista, että koska musiikki mitä soitetaan on perinteistä, niin sen perinteen ja sanoman välittäminen ihmisille keikoilla on se ykkösjuttu. On tärkeää, että pystyn saamaan bluegrass-musiikin akustisen fiiliksen välitettyä omasta itsestäni ihmisille keikoilla. Bluegrass on hyvin tunteisiin vetoavaa musiikkia.
– Toinen asia on se, että vaikka tätä musiikkia ei soiteta isoilla estradeilla eikä media ole siitä kovinkaan kiinnostunut, niin silti tätä hommaa voi tehdä hyvin ammattimaisesti, ahkerasti ja suurella intensiteetillä. Tärkeintä ei ole se, kuinka hyvin olet itse esillä, vaan mitä yleisö saa tästä musiikista. Se hetki, kun musiikkini koskettaa ihmistä on koko työn tekemiseni ydin.
Se on siis ajanut sinua eteenpäin jo 20 vuotta?
– Kyllä ja ylikin 20 vuotta. Groundbreakers on toiminut 20 vuotta, mutta itse olen tehnyt bluegrassiä pitkälti yli 30 vuotta.
Koetko olevasti alan pioneeri?
– Olen tehnyt tämän tyyppistä musiikkia ahkerimmin ainakin Suomessa, mutta ehkä jopa koko Euroopassa. Voi varmasti sanoa, että olen koko Euroopan eniten bluegrass-keikkoja tehnyt eurooppalainen muusikko. Lisäksi minulta on tullut entinen musiikkityylin julkaisuja. Voi siis hyvin sanoa, että olen pioneeri.
Oletko ylpeä asemastasi?
– Kyllä olen sillä tavalla, että olen tehnyt jossain kohdin jotain oikein, kun olen pystynyt näinkin pitkään jatkamaan.
Voinko kutsua sinua bluegrassin suomalaiseksi supertähdeksi?
– Tässä genressä harvemmin supertähtiä on. Pioneeri tai edelläkävijä voisi olla ehkä parempi määritelmä minusta. Vierastan supertähdeksi nimittämistä.
Miten olet saanut 30 vuoden aika bluegrassin uppoamaan suomalaisiin?
– Se on uponnut tosi hyvin, ainakin palautteesta ja keikoista päätellen. Meidän keikoilla ihmiset elävät vahvasti mukana ja tunnelmaa on kehuttu välillä jopa maagiseksi.
Kuulut niihin artisteihin, jotka ovat menestyneet ulkomailla. Missä ollaan eniten kiinnostuttu Jussi Syrenistä?
– USA:ssa varsinkin. Siellä meitä pidetään tekijöinä perinteisen bluegrassin alalla. Siellä levymme soivat jatkuvasti alan radioasemilla, mitä ei Suomessa juurikaan tapahdu. Hyvä esimerkki on se, että kun postitamme promolevyjä, niin suhde on USA 100 ja Suomi yksi kappale. Eli jenkkeihin lähtee satakertainen promootiopaketti meiltä.
Soitatteko keikkoja USA:ssa?
– Jännä juttu on se, että levymme soivat jenkeissä, mutta keikat soitetaan Suomessa. USA:han olisi kysyntää keikoille ja olemme siellä pari kertaa käyneetkin. Mutta nykyään työlupa- ja viisumihässäkkä on todella hankala. En halua soittaa siellä laittomasti turistiviisumilla, sillä vastustan laitonta maahan muuttamista. Tiedän, että moni muu bändi tekee hommia USA:ssa laittomasti. Harmi vaan, että USA:han pääsy on syystäkin hankaloitunut. Ei siinä paljon auta, vaikka olet kuinka supisuomalainen, sinne pääseminen töihin on vaikeaa kaikille. Se on ongelma ja pullonkaula, jota parhaillaan selvitetään. Uskon, että tämä kääntyy vielä iloksi, mutta ei USA ole meille pakkomielle, vaikka meistä siellä tykätäänkin. Loppupeleissä minulle on ihan sama esiinnynkö minä kentuckyläiselle tupakanviljelijälle vai suomalaiselle sikojen kasvattajalle. Mutta USA:ssa olisi mukana käydä soittamassa, koska siellä olisi meille paljon yleisöä.
Saatteko kuitenkin rahaa USA:n radiosoitosta?
– Valitettavasti USA:n lainsäädäntö menee niin, että emme saa rahaa sieltä radiosoitosta.
Miten se on mahdollista?
– Yleinen ongelma on se, etteivät ne maksa sieltä mitään ulkomaille. Sikäläisiin Teostoihin pitäisi ilmeisesti liittyä, jos vain pystyy.
Oletteko harkinneet amerikkalaista manageria hoitamaan asioitanne eteenpäin?
– Sitä voisi harkita, mutta bisneksenä tämä on meille niin pientä, että managerin houkutteleminen voisi olla vaikeaa. Joihinkin keikkamyyjiin olemme USA:ssa olleet yhteydessä, mutta aika heikolla menestyksellä. Tässä vaiheessa olemme ”Do it your self-vaiheessa”. Ehkä olemme siinä koko ikämme ja uramme. Olen varautunut siihen.
Hyvin olet siinä onnistunut. Jussi Syren & The Groundbreakers-yhtyeellä riittää paljon keikkaa?
– Kyllä. Joka päivä hankin uusia keikkoja. Asetan tietyn keikkamyyntitavoitteen, jota sitten pilkon sen pieniin osiin jopa päivätasolla tai jopa tuntitasolla. Teen töitä, jotta esiintymisiä löytyy. Kun saat tavoitteet täyteen, niin voit olla hyvin tyytyväinen. Vuodelle 2016 tavoite on saada 75 keikkaa. 75 keikkaa on merkittävä määrä varsinkin tämän tyyppiselle musalle. Mutta olen aika hyvin onnistunut tavoitteiden saavuttamisen kanssa.
Miten paljon musiikkinne soi Suomen radioasemilla?
– Yleisradion pisto-ohjelmissa jonkin verran. Siinä se sitten oikeastaan onkin. Kaupallinen radio ei ole kiinnostunut muista kuin isojen levy-yhtiöiden jutuista. Se tie on meille poissuljettu. Jopa jotkut isot indielevymerkit ovat ottaneet kaupalliset radioasemat pois promolistoiltaan. Myöskään Yleen ei tämän tyyppisellä musiikilla pääse helposti rotaatiosoittoon. Ei asiasta kuitenkaan kannata tehdä ongelmaa. On olemassa sosiaalinen media ja keikat. Ehkä kohta ollaan jo siinä pisteessä, että ihmiset siirtyvät nettiradioiden pariin, josta tulee kunnon musaa.
Mistä johtuu, että kaupallinen radio on kiinnostunut vain isojen levy-yhtiöiden jutuista?
– Minun näkemys on se, että siellä liikkuu rahaa suuntaan jos toiseen. Ilmeisesti siellä tehdään rahalla erilaisia diilejä. Siihen pienillä toimijoilla ei ole mahdollisuutta. Väittäisin, että se on jonkin sortin peiteltyä korruptiota.
Jos väitteesi pitää paikkansa, niin miten siihen ollaan päädytty?
– Se menee varmaankin niin, että isot levyfirmat vaativat artisteilta tai biisien tekijöiltä kustannussopimukset, jolloin isot levymerkit saavat radiosoitosta tekijänoikeuskorvauksia. Ja siten saavat rahaa takaisin päin itselleen. Minulla on siitä näyttöäkin olemassa, että näin on joissakin tapauksissa menetelty. Ei tämmöinen toiminta laitonta ole, mutta jos meitä esimerkiksi ajattelee, niin kaupallinen radio on meille poissuljettu mahdollisuus promootiomielessä. Meille voi olla tosin jopa referenssi, ettei kaupallinen radio soita musiikkiamme. Ihmiset ovat jo huomanneet, että hyvää musaa on myös radioiden ulkopuolella. Ei niitä loputtomia soittolistoja jaksa kukaan kohta enää kuunnella.
Olisiko hyvä jos Suomessa olisi oma bluegrassin erikoistunut nettiradio?
– USA:ssa niitä on niin paljon, että Suomeen ei välttämättä tarvita omaa. Niitä pystyy täälläkin kuuntelemaan. Mutta olisi kyllä mukava saada toimitettua suomenkielistä ohjelmaa juurevammalle musiikille.
Kerro minkälainen ihminen olet?
– Arkipäiväinen ihminen, joka on suoraviivainen ja vahvasti monella tapaa työorientoitunut ja tavoitehakuinen. Olen päättäväinen ihminen, joka vaatii itseltään paljon ja ehkä myös muiltakin.
Teetkö musiikkia päätoimisesti?
– En. Minulla on oma toiminimi, jonka kautta teen paljon muutakin. Kuten asiakashankintaa, keikkamyynnin koulutustyötä sekä paljon muuta. Tuntimääräisesti keikkamyyntityö vie kyllä todella paljon aikaa. Aikaa menee myös musiikin harjoittelemiseen, soittamiseen ja laulamiseen.
Sinulla on takana 30 vuoden mittainen musiikkiura. Mikä on kovin juttu minkä olet saanut aikaiseksi?
– Yleisesti kokonaisuutta tarkastellen voi sanoa, että kovin juttu on se, että olen pystynyt esittämään hyvin aktiivisesti bluegrass-musiikkia Suomen kaltaisessa maassa. Samalla olen saanut bluegrass-musiikkia ihmisten tietoisuuteen ja sitä kautta saanut musiikille uusia faneja. Olen tuonut musiikin sanomaa eteenpäin. Se on ehkä suurin saavutukseni.
Entä mikä on mukavin saavutus urallasi?
– Mukavin saavutus on se, että olen saanut omat lapseni mukaan toimintaan. He ovat mukana myös uudella levylläni. Vanhin tyttöni Veera laulaa uudella levyllä, kuten myös poikani Aarne. Lisäksi nuorempi tyttäreni Hertta on laulanut levylläni pari vuotta sitten. Olemme laulaneet yhdessä siitä lähtien, kun he olivat pikkulapsia, joten yhteistyömme sujuu oikein hyvin. Voi sanoi, että timing eli ajoitus on lauluissa kohdillaan.
Teksti: Mikko Korvenkari
Ei kommentteja, oletko sinä ensimmäinen?