Rovaniemeltä supertähtien sisäpiiriin Los Angelesiin ja Lontooseen, lue Timo Kaltion viimeinen haastattelu ja katso viimeiseksi jääneet hienot kuvat

Timo Kaltiota jäi kaipaamaan myös elämänkumppani Beki Cowey. Kuvaaja: Katarina Mannström

Timo Kaltion ura oli pitkä, monipuolinen ja värikäs. Rockmaailma koki kovan kolauksen, kun Kaltio menehtyi äkillisesti 2.syyskuuta, 61-vuotiaana, lyhytaikaisen sairauden murtamana. Kaltio oli kansainvälisesti tunnettu musiikintekijä sekä rock and roll -hahmo, jolla oli laaja tuttavapiiri varsinkin rockpiireissä ympäri maailmaa. Suomessa Kaltion poismenosta esittivät sosiaalisessa mediassa osanottonsa muun muassa sydänystävä Sami Yaffa, Andy McCoy sekä Smack-yhtyessäkin soittanut Jimi Sero. Surunvalitteluja sateli ympäri maailmaa. Epäusko ja shokki oli monelle kova, olihan Kaltio pitänyt viimeiseen asti yhteyttä ystäviinsä.
Sosiaalista ja lämminhenkistä miestä jäi kaipaamaan myös elämänkumppani Beki Cowey sekä jo aikuisiälle varttuneet Kaltion kolme lasta. Rovaniemellä syntynyt Kaltio muutti viime vuoden loppupuolella takaisin Suomeen ja entiseen kotikaupunkiinsa Helsinkiin, vietettyään suurimman osan elämästään ulkomailla. Takahuone.fi julkaisee postuumisti Timo Kaltion viimeisen haastattelun, joka tehtiin elokuun puolella. Alkuperäinen haastattelu julkaistiin ruotsiksi HBL:ssä 3.syyskuuta, nyt julkaisemme pidennetyn version jutusta suomeksi. Toimittaja Katarina Mannströmin oli tarkoitus julkaista Kaltiosta elämänmyönteinen juttu, mutta siitä tulikin lopulta hyvästijättö.
– Tapasin Timpan kantabaarissani Eirassa tämän vuoden helmikuussa. Ystävystyin nopeasti hänen ja Bekin kanssa. Timpassa viehätti ennen kaikkea harvinaislaatuinen inhimillisyys ja avoimuus. Kun hän kysyi ”mitä kuuluu”, hän todella tarkoitti sitä. Timpan hyväsydämisyys ei jäänyt keneltäkään huomaamatta.  Alkukesällä aloin miettimään, että Timpan elämästä pitää tehdä juttu ja Timppa suostui siihen saman tien. Puhuimme paljon hänen tulevasta elämäkerrastaan, jonka Like Kustannus oli häneltä tilannut. Timppa työsti sitä innokkaasti. Minulle kävi hyvin selväksi, että Timppa oli tyytyväinen seesteiseen, mutta energiseen elämäänsä. Työn alla oli jatkuvasti joko uusi maalaus, tatuointi tai musiikin säveltäminen. Kun kysyin Timpalta, oliko hän saavuttanut ne unelmat, joita hänellä oli ollut, vastaus tuli nopeasti:
– Kyse ei ole siitä onko unelmia saavuttanut, vaan enemmänkin siitä, ettei niitä unelmia voi lopettaa. En mä voi lähtee eläkkeelle ja heittää skittaa nurkkaan. Tärkeintä mulle on maalaaminen ja musan soittaminen, se on asia josta en pääse eroon, enkä haluiskaan, hän sanoi.
Sunnuntaina 29. elokuuta olimme sopineet että otamme lehtijuttua varten valokuvia. Timppa oli maannut flunssassa viikon, oli väsynyt ja kuumeinen, mutta itsepäisesti hän silti päätti, että kuvat otetaan.  Kävelimme Timpan ja Bekin kanssa syysauringossa Eiran rantaan. Timppa halusi että kuvaisin häntä rantakivetyksellä. Kuvauksen jälkeen joimme vielä kahvit ja rupattelimme. Kun torstai-aamuna kuulin hänen poismenostaan, järkytys oli suuri. Hänellä oli vielä paljon annettavaa maailmalle, mutta toisaalta; hän eli loppuun asti Timpan näköistä elämää, juuri sellaista jota halusi. Toivon, että hänen elämäkertansa valmistuu, kaikesta huolimatta, kertoo Katarina Mannström.
Timo Kaltion tarina on huikea. Rovaniemellä 17. elokuuta vuonna 1960 syntyneen Kaltion tie vei hänet Hanoi Rocks -yhtyeen luottomiehestä aina rockin megatähtien kuten Guns N’ Rosesin sisäpiiriin asti. Hän teki myös töitä sellaisille miljoonia levyjä myyneille yhtyeille, kuten Fleetwood Macille ja Heartille. Soittokumppanina hänellä oli esimerkiksi rock-ja punklegenda Johnny Thunders.
Parhaiten Kaltio tunnetaan maailmalla siitä, että hän oli mukana säveltämässä 1980-luvulla Guns N’ Rosesin Use Your Illusion I -levyltä löytyvää Right Next Door To Hell -biisiä.
– Tuohon aikaan hengasin Guns N’ Rosesin kundien kanssa hyvinkin paljon. Yhtenä päivänä bändin kitaristi Izzy Stradlin soitti ja kysyi lähdenkö kaljalle. Lähdin ja Izzy soitti minulle kotonaan neliraitamankastaan biisi-idean, johon hän ei keksinyt kertosäettä. Sanoin, että mulla on yks idis ja voin heittää sen nauhalle, Timo Kaltio muistelee  noin 35 vuotta tapahtumien jälkeen.
– Hommaan ei mennyt kuin muutama minuutti. En juurikaan ajatellut asiaa sen enempää. Neljä vuotta myöhemmin, 1990, kun olin jo muuttanut Los Angelesista takaisin Lontooseen, Izzy soitti ja kysyi, saisiko Guns N’ Roses suostumukseni käyttää kertosäettäni tulevalla albumillaan. No arvaa saivatko? Mulla kesti noin 0,2 sekuntia antaa vastaus. Sanoin, että anna mennä vaan!, Kaltio nauraa.
Right Next Door To Hellistä tuli albumin avausraita. Tekijätietoihin merkittiin bändin keulahahmo, supertähti-laulaja Axl Rose, Izzy Stradlin sekä asianmukaisesti Timo Kaltio. Tosin biisin tekijätiedoissa levyn kansissa hän esiintyy taiteilijanimellä Timo Caltia.
Guns N’ Roses oli tuohon aikaan maailman isoin yhtye ja albumi meni levykaupoissa kuin kuumille kiville. Tähän päivään mennessä sitä on myyty reilut 17 miljoonaa kappaletta. Kaltiolle se tiesi tekijänoikeustuloina huomattavia summia rahaa. Edes Kaltio itse ei ollut tietoinen minkälaisia summia tilille oli kilahtamassa. Tilanne valkeni ensimmäisen kerran autokaupan yhteydessä.
– Menin silloisen vaimoni kanssa autokauppaan. Perheelle piti saada kaksiovisen Minin tilalle käytetty neliovinen Nissan Micra. Kun ruvettiin kirjoittamaan ostopapereita, kauppias halusi varmistaa maksukykyni työnantajaltani, jotta pystyisin varmasti hoitamaan osamaksut. Ajattelin, että homma kusee siihen, mutta annoin sille kuitenkin managerin numeron. Kauppias jutteli managerin kanssa ja ilmoitti sitten, että kaikki on kunnossa, Kaltio muistelee.
– Kun sitten kuulin miten isosta summasta oli oikein kyse, niin ajattelin, että ostan saman tien kolme autoa ja käteisellä!
– No kuitenkin sillä kertaa ostettiin vaan se Micra, koska vaimo oli onneksi sen verran vastuuntuntoinen, Kaltio hymähti.
Auton lisäksi perhe hankki Lontoosta kaksikerroksiseen talon. Vaikka rahaa oli yhtäkkiä millä mällätä, niin kolmekymppinen nuori mies pystyi pitämään pään kylmänä. Nyt Kaltio on muuttanut Lontoosta takaisin Suomeen ja hän hankki asunnon Helsingistä englantilaisen elämänkumppaninsa Bekin kanssa.
– Onneksi tajusin silloin laittaa rahat pankkiin. Olin nähnyt ympärilläni tarpeeksi huonoja esimerkkejä ihmisistä, jotka ostivat äkkirikastuneina kanariankeltaisia Corvetteja ja seuraavana vuonna heillä olikin takaikkunassa myytävänä-kyltti.
Mutta miten ihmeessä Kaltio ystävystyi Guns N’ Rosesin tähtien kanssa? Kaikki juontaa juurensa Suomen rockylpeyden Hanoi Rocksin varhaisiin vuosiin, jolloin Kaltio päätyi bändin roudariksi ja kitarateknikoksi. Työt hurjassa nosteessa olevan Hanoi Rocksin taustajoukoissa veivät myös Kaltion maailmalle ja myös Yhdysvaltoihin, jossa amerikkalaiset muusikkopiirit tulivat hänelle tutuiksi. Guns N’ Rosesin muusikot olivat suuria Hanoi Rocksin faneja, ja etenkin Hanoi Rocksia fanitti tuleva ”Gunnareiden” kitaristi Izzy Stradlin, joka kiersi fanina Hanoi Rocksin keikoilla Yhdysvaltojen kiertueella. Kaltio tapasi Stradlinin työhommien lomassa kiertueella.
– Siihen aikaan roudarin työ oli kutsumusammatti, jota ei tehty rahan kiilto silmissä, kuten nykyään. En ole koskaan ollut erityisen kunnianhimoinen tai halunnut olla mikään stara. Hanoi Rocksissa roudari ei erottunut bändistä, olimme yhtä suurta perhettä, jolle hauskanpito oli pääasia.
Hanoi Rocksin luottomieheksi hän päätyi vuonna 1980.
– Tunsin Makkosen (Michael Monroe) jo 9-vuotiaana ja pyörin Hanoi Rocks kundien kanssa jo siinä vaiheessa kun he lähtivät ”pummeiksi” Tukholmaan. Kerran kun oltiin keikalla Rovaniemellä, dösäkuski oli niin kovassa kännissä aamulla, ettei pystynyt ajamaan. Koska mulla oli ABC-kortti, tartuin puikkoihin ja sen jälkeen hoidin niin kitarat, valot, ajamisen, kuin roudauksenkin.
Hanoi Rocks-vuodet opettivat miehelle tiukkaa itsekuria ja oikeaa asennetta.
– Alkuaikoina kun kiertelimme pikkupaikoissa, joissa oli yleisöä pahimmillaan vain kourallinen, Andy McCoy ilmoitti aina jossain vaiheessa keikkaa että okei, nyt me ollaan soitettu teille, nyt soitetaan itsellemme ja sitten lähti soitto rullaamaan tosissaan, hän muistelee.
–Muutama vuosi myöhemmin aloin myös soittamaan Problemsissa kitaraa. Hanoin kanssa tehtiin rundi ja sillä aikaa laitettiin Problems tauolle tai sitten tehtiin perjantai ja lauantai keikkaa ja loppuviikko pidettiin vapaata. Olin kuin työkalu, joka oli aina valmis käytettäväksi.
–Reilut viisi vuotta kiersin Hanoi Rocksin kanssa maailmalla. Vuonna 1983 muutin Hanoi Rocksin matkassa heidän silloiseen kotikaupunkiinsa Lontooseen ja se muutti elämäni täysin. Kun Makkonen päätti laittaa pillit pussiin kesäkuussa 1985, luonnollinen siirtymä oli mennä Andyn ja Nastyn perustamaan Cherry Bombz -yhtyeeseen. Vuonna 1986 olin rundilla Cherry Bombzin kanssa Yhdysvalloissa. Sillä välin mun lontoolainen kämppäkaveri, Hanoi Rocksin soundiheebo, muutti kimmafrendinsä luo, eikä mulla ollut sen jälkeen varaa maksaa kämppää yksin. Mun oli pakko muuttaa pois ja vein kamani Cherry Bombzin treenikämpälle. Lähdin rundille ja kun se loppu niin tajusin, että jos haluun Lontooseen jäädä, niin ainoa vaihtoehto olisi punkata jonkun sohvalla. Tunsin, ettei mua huvittanut palata takaisin Suomeen vielä siinä vaiheessa, en ollut vielä mielestäni valmis. Onneksi mulla oli frendejä, kuten Jimmy Ashurst, joka oli muun muassa Izzy Stradlinin basisti sekä Marc Ford, joka oli The Black Crowesin kitaristi. Ne lupasivat, että jos tuut Los Angelesiin, niin hoitavat mestan mulle. Ajattelin että okei, mä lähden niiden luo pariksi kuukaudeksi laittomaksi maahanmuuttajaksi. Se reissu sitten venähti, Kaltio nauraa.
Kaltio on paitsi viettänyt hauskaa rock and roll -elämää, mutta myös elänyt unelmaansa todeksi tinkimättömällä asenteella. Esimerkiksi sitä kavereiden lupaamaa ”mestaa” ei ihan heti löytynytkään. Niinpä nuori suomalainen joutui asumaan autossaan Los Angelesissa kolmen kuukauden ajan. Se oli kokemus, joka olisi taatusti saanut monen muun luovuttamaan.
– Auto oli uimarannan parkkipaikalla Losissa ja siellä pääsi mukavasti käymään suihkussa, hän virnistää.
– Olihan se rankkaakin, mutta samalla huikeaa aikaa, sillä mulla oli silloin semmoinen ainutlaatuinen vapaudentunne-fiilis, kun ei ollut mitään menetettävää.
Kaltio oli päättänyt pitää pintansa maailmalla, vaikka elämä olisi kuinka kovaa. Se tiedettiin jo varhain hänen lähipiirissään. Kun rovaniemeläiset sukulaiset totesivat Kaltion isoäidille: ”Kyllä se routa porsaan kotiin ajaa”. Siihen Timon parhaiten tuntenut isoäiti oli viipymättä vastannut: ”Ei tätä porsasta!”
Harva Suomessa tietää, kuinka kovassa huudossa Timo Kaltion omat taiteelliset työt ovat olleet Lontoon ja Los Angelesin kaltaisissa metropoleissa.  Etenkin hänen maalaamansa nahkatakit olivat menestystarina.
– Aika nopeasti keksin, että alan maalaamaan rotseja. Tein itselleni käyntikortin, kävin klubeilla ja aina kun näin jonkun, jolla oli nahkarotsi, kopautin tätä selkään ja pyysin soittamaan, jos halusi rotsinsa maalattavan. Samassa vaiheessa tapasin yhden brittiläisen mimmin, joka oli lavastemaalari. Pääsin hänen kauttaan semmoiseen duuniin, missä maalasin taustoja elokuviin, mainoksiin ja musiikkivideoihin. Tein taustoja muun muassa Fleetwood Macille, Heartille, Pointer Sistersille ja Dave Edmundsille. Maalasin myös isoja julisteita Sunset Boulevardin kuuluisiin The Roxy, The Rainbow Bar and Grill ja Whisky a Go Go-baareihin, hän kertoo.
Kaltion taitelijaura jatkui loppuun asti. Kotona Helsingissä pensseli kävi kuumana, kun Kaltio maalasi. Eikä kitarakaan jäänyt nurkkaan pölyttymään. Kaltio niitti mainetta maailmalla myös kitaristina soittaen useissa bändeissä. Vuoteen 1994 asti hän soitti Hanoi Rocksista tutun Nasty Suiciden kanssa Cheap And Nasty -bändissä ja soitti hän hetken ajan kitaraa myös New York Dolls- yhtyeen kitaristi Johnny Thundersin soolobändissä.
Lontoossa aukesi musiikkihommien lomassa myös ura mainosalalla.
– Asiakkaina olivat suuret kansainväliset yhtiöt kuten Adidas ja HSBC-pankki. Tittelini oli Senior Creative Designer eli hoidin visuaalisen puolen kaikesta – tein käytännössä kaikesta hyvännäköistä. Vuonna 2016 lopetin ne hommat, koska ympärillä alkoi olemaan liikaa ihmisiä, jolla oli liian suuri pätemisen tarve. Koska asioita ei enää tehty ilolla, aloin keskittymään maalaamiseen.
Lopulta vuosia Lontoossa asunut Kaltio sai myös Englannin suurkaupungista tarpeekseen ja hän muutti takaisin Suomeen.
– Kyllästyin Lontooseen. Se ei ole enää sama mielenkiintoinen mesta. Siellä kaikki pyörii rahan ympärillä. Ajatus Suomeen muuttamisesta alkoi yhä vahvemmin tuntumaan hyvältä ajatukselta. Sitä paitsi avovaimoni Beki oli jo ennen tapaamistamme ajatellut muuttavansa Suomeen. Viime syksynä sitten muutimme Helsinkiin, ensin vuokralle Eiraan ja sitten ostimme asunnon siitä vierestä, Munkkisaaresta.
Maailmalla vietetyt vuosikymmenet jäivät taakse ja Kaltio kohtasi ilokseen muuttuneen Helsingin. Se Helsinki, jonka Kaltio jätti 80-luvun alussa ei ole entisellään.
– Ilmapiirin kannalta Helsinki on muuttunut paljon myönteisempään suuntaan. Jengi ei dokaa päättömästi kuten ennen. Edelleen bailataan, mutta kohtuudella. Myös suvaitsevaisuus on ihan eri kantilla nykyään. Mähän juoksin punkkina diinareita pakoon 70-luvun lopussa ja vielä 80-luvun alussa. Aina sai pelätä. Mestat ovat myös kansainvälisempiä.
– Mun on hyvä olla täällä. Kysyin lapsiltani onko heille ok, että muutan Lontoosta Helsinkiin. Vastasivat että joo, kunhan kutsut meidät usein käymään!
Nyt ikävä kyllä jälleennäkemiset rakkaiden lasten kanssa jäivät kokematta, kun Timo Kaltio siirtyi yllättäen ajasta ikuisuuteen.
Takahuone.fi esittää surunvalittelunsa Kaltion lähiomaisille ja ystäville. Lepää rauhassa Timo Kaltio.

Teksti ja kuvat: Katarina Mannström

Selaa alaspäin ja katso lisää upeita kuvia!

Alla oleva kuva: Timo Kaltio ja Beki suosikkiravintolassaan Petiscossa. Taustalla hymyilee omistaja Aatu.

Ei kommentteja, oletko sinä ensimmäinen?

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.