Michael Monroen 60-vuotissynttärikonsertti Helsingin Jäähallissa oli yhtä rockin juhlaa. Se oli keikka, josta puhutaan vielä pitkään ja kaihoisasti muistellen. Niin paljon kaikkea upeaa lavalla nähtiin ja kuultiin. Vanhalle Hanoi Rocks -fanille oli sydäntä lämmittävää nähdä Hanoi Rocksin pojat vielä kerran yhdessä lavalla. Tai mistä sitä tietää, vaikka tämä ei olisikaan ollut viimeinen kerta. Kaikki on näköjään mahdollista, niin kuin nyt nähtiin. Juhlakonsertin kokonaisuus oli onnistunut ja puitteet olivat mahtavat. Helsingin Jäähalli on paras klubeja isompi mesta, missä voi rokkikeikan Helsingissä järjestää. Siellä on vain hyvä fiilis, toisin kuin esimerkiksi Hartwall-areenalla, vai mikä lie Pasilan tyhjä autiohalli se nykyään onkaan. Lisäksi Mikki Kunttu oli hoitanut lavalle hienot valot ja muut hienot systeemit. Esimerkiksi Hanoi Rocksin aikana lavan takana nähty Stefan Bremerin nappaama ikoninen kuva Mikestä ja Andystä oli äärimmäisen cool.
Keikalla tai keikoilla rockin riemu säteili lavalta yleisöön. Konsertin päätähtenä tuikki itseoikeutetusti Michael Monroe, joka lauloi illan aikana peräti 37 biisiä ja tietty korkealla energiatasolla. Musiikillisesti konsertin huippuhetket osuivat Michael Monroen soolomateriaaliin ja räväkkään Demolition 23 -vetoon aivan keikan alussa. Voi vain ihmetellä esimerkiksi sitä, miten vuosia käytännössä lähestulkoon ilman keikkailua ja normaalissa työelämässä valtaosan ajastaan viettänyt ja sairasteluistakin kärsinyt Nasty Suicide eli Jan Stenfors voikaan olla noin tiukassa iskussa kitaran varressa, kuten muun muassa Demolition 23:n keikkaosuus osoitti. Todellinen tekijäjätkä on kyseessä, ei voi muuta sanoa. Samaa voi sanoa Dregenistä, tuosta Ruotsin kovimmasta rock-kitaristista. Backyard Babies ja Hellacopters -bändeistä tuttu ja myös Monroen bändissä aiemmin soittanut Dregen herätti biisit täyteen eloon aina kun hän asteli (tai kirmasi) lavalle. Toinen Monroen bändissä vaikuttanut kitaristi, eli englantilainen Ginger Wildheart oli lavalla astetta etäisempi, mutta auta armias minkälaista biisimateriaalia tämä kaveri sävelsikään Monroen parhaalle soololevylle Sensory Overdrivelle. Tämän levyn anti oli myös itse juhlakonsertin parhaimmistoa. Jos itse pääsisin vaikuttamaan Monroen tulevaisuuden tekemisiin pyytäisin ehdottomasti Gingeriä kirjoittamaan Michael Monroen bändille biisejä, vaikka kyllä nykyisen Monroen bändin tärkeisiin tekijöihin kuuluvat Rich Jones ja Steve Conte osaavat biisejä tehdä.
Hanoi Rocksin originaalin kokoonpanon paluu vuosikymmenten tauon jälkeen yhdessä lavalle oli monelle fanille unelmien täyttymys. Ja kuten Hanoi Rocksin tapauksessa usein on aiemminkin tapahtunut, niin tälläkin kertaa ”epätäydellisyys oli täydellisyyttä.” Pikku kohellus vain kuuluu asiaan. On ymmärrettävää, että ihan täyteen liitoon legendaarinen yhtye ei nyt päässyt. Se kun vaatii tiukkaa keikkailua ja yhdessä soittamista ja sitä heillä ei nyt ollut todella pitkän tauon takia. Minusta rokkibändin ei kuulukaan soittaa ilman virheitä kliinisen tarkasti. Tietynasteinen rosoisuus tuo bändin soittoon luontevuutta. Lisäksi Andy McCoylla oli hieman kitaraongelmia, mutta eihän kunnon rokkikeikan kuulukaan olla mikään virheetön sinfoniaesitys. Lisäksi jonkun mielestä Andy oli ehkä väsyneen oloinen keikan loppuvaiheilla, mutta minusta hän antoi nyt tyylikkään vähäeleisesti tilaa illan päätähdelle eli Michael Monroelle. Lavalla nähtiin illan aikana myös kaksi Hanoi Rocksin todellista tukipilaria: Alkuperäisen Hanoi Rocksin ja myös Monroen soolobändin pomminvarma basisti Sami Yaffa sekä toinen ja vähemmän meriittiä aiheesta saanut Lacu Lahtinen. Popedan nykyinen rumpali oli niin sanotun Hanoi 2:sen ja rebirth-vaiheen ehdoton tukipilari. Ilman Lacun sympaattista olemusta ja varmaa soittoa olisi tuolloinen Hanoin comeback-kokoonpano voinut päättyä lopettamiseen huomattavasti aiemmin. Samankaltaisessa roolissa oli kyseisessä bändissä myös Costello Hautamäki, joka oli mukana juhlakeikalla Hanoin rebirth-miehistössä.
Muita tuttuja nimiä Suomirockin saralta edusti vieraana lavalla käynyt Dave Lindholm.
Yksi asia mitä jäin kaipaamaan keikalta oli kovan tason kansainvälisen staran vierailu, sillä onhan Monroeta ja Hanoi Rocksia ylistetty vaikka kenen toimesta. Tarkoitan esimerkiksi Alice Cooperia, Foo Fightersin Hanoi-fani Chris Shiflettiä, Demolition 23:n ainoan albumin tuottanutta ja Bruce Springsteenin kanssa pitkään soittanutta näyttelijä Steven van Zandtia, ex-Skid Row Sebastian Bachia tai Guns N’ Rosesin jäseniä. Olisi luullut, että joku heistä olisi tullut mielellään paikalle kunnioittamaan Suomen rockin kansainvälistä kärkinimeä, jos vain aikataulut sopivat. Mutta kuitenkin summa summarum: Long live the true king of rock and roll! Michael Monroesta kuullaan taatusti paljon jatkossakin.
MICHAEL MONROE 60-vuotiskeikan biisilista
DEMOLITION 23:
– NOTHIN’S ALRIGHT (Nasty Suicide, Sami Yaffa, Michael, Karl Rockfist)
– DYSFUNCTIONAL (Nasty Suicide, Sami Yaffa, Michael, Karl Rockfist)
– ENDANGERED SPECIES (Nasty Suicide, Sami Yaffa, Michael, Karl Rockfist)
– YOU CRUCIFIED ME (Nasty Suicide, Sami Yaffa, Michael, Karl Rockfist)
– HAMMERSMITH PALAIS (Nasty Suicide, Sami Yaffa, Michael, Karl Rockfist)
SOLO SET:
– SHE’S NO ANGEL (Michael Monroe, Lenni-Kalle Taipale, Steve Conte, Rich Jones, Sami Yaffa, Karl Rockfist)
– NIGHTS ARE SO LONG (Michael Monroe, Lenni-Kalle Taipale, Steve Conte, Rich Jones, Sami Yaffa, Karl Rockfist)
– SHAKEDOWN (Michael Monroe, Lenni-Kalle Taipale, Steve Conte, Rich Jones, Sami Yaffa, Karl Rockfist)
– ALL NIGHT WITH THE LIGHTS ON (Michael Monroe, Lenni-Kalle Taipale, Steve Conte, Rich Jones, Sami Yaffa, Karl Rockfist)
– MAN WITH NO EYES (Michael Monroe, Steve Conte, Rich Jones, Sami Yaffa, Karl Rockfist)
– NOT FAKIN’ IT
– TELEPHONE BILL’S ALL MINE (Michael Monroe, Dave Lindholm, Lacu, Timpa, Costello, Lenni-Kalle Taipale)
NEW HANOI ROCKS:
– OBSCURED (Michael, Lacu, Timpa, Costello, Andy)
– PEOPLE LIKE ME (Michael, Lacu, Timpa, Costello, Andy)
– A DAY LATE, A DOLLAR SHORT (Michael, Lacu, Timpa, Costello, Andy, Lenni-Kalle Taipale)
INTERMISSION 30 min
ACOUSTIC SET:
– DEADTIME STORIES (Michael solo acoustic)
– FALLEN STAR (Duo – Michael and Lenni-Kalle Taipale)
– MISSÄ MURUSENI ON (Michael, Jenni Vartiainen, Lenni-Kalle Taipale)
ELECTRIC BAND:
– ’78 (Ginger, Steve Conte, Sami Yaffa, Karl Rockfist, Michael)
– TRICK OF THE WRIST (Ginger, Steve Conte, Sami Yaffa, Karl Rockfist, Michael)
– GOT BLOOD? (Ginger, Steve Conte, Sami Yaffa, Karl Rockfist, Michael)
– BALLAD OF THE LES (Dregen, Steve Conte, Sami Yaffa, Karl Rockfist, Michael)
– STAINED GLASS HEART (Dregen, Steve Conte, Sami Yaffa, Karl Rockfist, Michael)
– HORNS AND HALOS (Dregen, Steve Conte, Sami Yaffa, Karl Rockfist, Michael)
– OLD KING’S ROAD (Rich, Steve Conte, Sami Yaffa, Karl Rockfist, Michael)
– I LIVE TOO FAST TO DIE YOUNG (Rich, Steve Conte, Sami Yaffa, Karl Rockfist, Michael)
– LAST TRAIN TO TOKYO (Rich, Steve Conte, Sami Yaffa, Karl Rockfist, Michael)
– DEAD JAIL OR ROCK’N’ROLL (Rich, Ginger, Dregen, Steve, Sami, Karl, Michael)
ORIG. HANOI ROCKS:
– TRAGEDY (Michael, Sami, Andy, Nasty, Gyp)
– 11th STREET KIDS (Michael, Sami, Andy, Nasty, Gyp)
– ORIENTAL BEAT (Michael, Sami, Andy, Nasty, Gyp)
– BOULEVARD OF BROKEN DREAMS (Michael, Sami, Andy, Nasty, Gyp)
– DON’T YOU EVER LEAVE ME (Michael, Sami, Andy, Nasty, Gyp)
– MOTORVATIN’ (Michael, Sami, Andy, Nasty, Gyp)
– MALIBU BEACH (Michael, Sami, Andy, Nasty, Gyp)
– MILLION MILES AWAY (Piano-Leka, Michael, Sami, Andy, Nasty, Gyp
ENCORE:
– UP AROUND THE BEND (ALL GUESTS…) (Michael, Sami, Andy, Nasty, Gyp
KATSO JULIUS KONTTISEN KUVIA KEIKALTA
Ei kommentteja, oletko sinä ensimmäinen?