
Remu Aaltonen on Suomi-rockin kiistaton päällikkö nyt ja ehkä ikuisesti. Hänen tarinansa on myös kattavasti kerrottu vuosien varrella eri julkaisuissa. Mutta niin vaan taas Remun tarinoita kerrotaan uudessa kirjassa. Mutta koska Remulla on vaativa asema härmän rock-kunkkuna on hyvä asia, että Aaltosen tarina katupojasta Hurriganesin johtohahmoksi on mahdollisimman tarkkaan kerrottu jälkipolville. Markku Salon kirjoittama elämänkerta Remu (Johnny Kniga-kustannus) oli haasteellisen ennakkoasetelman edessä, koska Remusta on kirjoitettu jo todella hyvä kirja Poika varjoiselta kujalta. Lisäksi mainio Honey Aaltosen kirja Hurriganesista muutama vuosi sitten tarjosi Remusta mielenkiintoista tietoa. Mutta Remulle on ehtinyt sattua vuosien varrella vaikka mitä, joten Remusta riitti juttua uuteenkin kirjaan. Uutuuskirja on värikästä luettavaa, vaikka välillä Remun kielikuvat ja rönsyilevät tarinat ovat kuin koittaisi saada LSD-päissään laadituista hieroglyfeistä selvää. Se kuitenkin tuli kirjan perusteella selväksi, että Remu on ollut (ja ehkä on yhä) melkoinen panomies. Kun etenin kirjassa kohtaan, jossa kerrottiin purukumista Cisse Häkkisen munakarvoissa, niin tuli kyllä mieleen, että olisin voinut elää ilman, että olisi tarvinnut miettiä miltä jenkkipurkka näytti Cissen munakarvojen seassa. Hurriganes oli traaginen bändi, sillä Cisse ja Albert Järvinen kuolivat viinaan aivan liian nuorina. Remu ei ole viinamäen mies ja inho brenkkua kohtaa huokuu kirjan sivuiltakin. Remu johdattaa lukijat myös Cissen kuolinvuoteen äärelle, joten draamankaarta kirjassa riittää hyvässä ja pahassa. Vaikka Remu-kirjassa käsitellään esimerkiksi legendaarisen rumpalin pahaa koiravaljakko-onnettomuutta, Remun linnareissuja ja muitakin mielenkiintoisia yksityiskohtia, niin ehkä kaikkien mielenkiintoisimpia ovat Remun siellä täällä viljelemät omatakeiset elämänviisaudet. Ehkä Remusta kertova seuraava kirja voisi keskittyä koottuihin Remun elämänviisauksiin. Tämän kirjan myötä Remun elämäntarina alkaa olla jo paketissa.
Teksti: Mikko Korvenkari
Ei kommentteja, oletko sinä ensimmäinen?