Otin rennon asennon sängyssä ja nappasin kannattavan syliini. Bongasin ilokseni Helsingin Sanomien kotisivuilta juuri alkavan lähetyksen Ville Valon ja Agentsin keikasta Helsinki-päivän perinteisestä konsertista.
Ville Valo lauloi Baddingia ihan helvetin upeasti ja bändi soitti ikivihreitä biisejä kitaristi Esa Pulliaisen johdolla aivan mahtavasti. Kyllä on kova luokan muusikoita.
Mutta Ville Valon osalta keikka herätti ajatuksia, joita ei kai voi sanoa ääneen ilman pelkoa leimaantumisesta ilonpilaajaksi, sillä sen verran paljon ihmiset tuntuivat keikasta tykkäävän.
Mutta sanon ajatukseni ääneen nyt kuitenkin: Toivon, ettei Ville Valo jumitu tulevaisuudessa kiertämään Suomen lavoja suomenkielisiä biisejä laulamalla. Hemmetti sentään – Ville Valo on yksinkertaisesti aivan liian karismaattinen artisti jumittumaan Suomen keikkalavoille. Eihän tommoista lauluääntä ole kellään muulla suomalaisella, josta tulee vaan sellainen fiilis, että vau!! Valo myös näyttää terveemmältä ja rennommalta kuin vuosiin, joten häntä on ilo seurata lavalla.
Viimeistään siinä vaiheessa, kun käynnistyi upea sovitus HIM:n When Love And Death Embrace -biisistä oli selvää, että Villen paikka on jatkossakin kansainvälisillä lavoilla.
Toivon, että Valo tekee jatkossa englanninkielistä musiikkia ja palaa tavalla tai toisella maailman estradeille. Ville Valo ei saa jäädä iskelmäartistiksi Suomeen. Niitä on muutenkin jo ihan riittämiin, enkä missään nimessä sano tätä epäkunniottavasti iskelmätähtiä kohtaan, koska arvostan heitä suuresti. Koska minusta Ville Valo vain on kansainvälisen tason tähti, niin toivon, että Ville Valon ja Agentsin mahtavuus on vain väliaikaista.
Teksti: Mikko Korvenkari
Ei kommentteja, oletko sinä ensimmäinen?