Pave Maijasen (1950-2021) ura muusikkona, lauluntekijänä, esiintyvänä artistina ja musiikkituottajana on niin vaikuttava, että muusikon elämästä kertova, Tommi Saarelan kirjoittama Pave Maijanen Elämän nälkä -teos (Tammi) on kokonaisuudessaan jopa hämmentävää luettavaa. Onko edes mahdollista, että yksi mies on ehtinyt olla mukana tässä kaikessa? Huikeaa ei ole vain Maijasen tekemän työn määrä, vaan myös se, minkä tasoisissa musiikkiprojekteissa hän ehti ja sai olla mukana.
Uutuusteoksessa käydään läpi Maijasen omin sanoin sekä muusikkokavereiden ja lähipiiriläisten muistelmin muusikon värikkäät käänteet suomalaisessa musiikkimaailmassa. Maijanen oli monessa mukana – todella monessa ja uusi elämänkertakirja kertoo siihen syitä. Kirjassa tulee selväksi, että Maijanen oli musikaalisesti poikkeuksellisen lahjakas, mikä teki hänestä erittäin kysytyn nimen eri projekteihin. Rautainen ammattilainen siis, jonka osaaminen oli suuressa arvossa. Lisäksi Maijanen oli ihmisenä sosiaalisesti ja empaattisesti lahjakas sekä yhteistyökykyinen, jonka vuoksi Maijasen puhelin pirisi kuumana. Lisäksi Maijanen ei pelännyt työtä, vaan oli parhaimmillaan silloin, kun hänellä oli useita rautoja tulessa samaan aikaan. Niinpä hän useimmiten vastasi kyllä, kun kyselyjä tuli ja rakensi siinä sivussa taitavana lauluntekijänä ja laulajana myös menestyksekkään soolouran. Harva muu suomalainen on samaan aikaan leiponut tuottajana Dingo-yhtyeen tasoisia superhittejä ja samaan aikaan säveltänyt ja esittänyt omia biisejään listojen kärkeen. 
Pave Maijanen Elämän nälkä -kirja tarjoaa luettavaa monista merkittävistä hetkistä Suomen musiikin historiassa. Hän esimerkiksi tuotti Wigwam-yhtyeen legendaarisen Nuclear Nightclub -albumin, joka julkaistiin vuonna 1975. Maijanen oli myös solistina, soittajana ja tuottajana samana vuonna, kun Dave Lindholmin kipparoima Rock ’n’ Roll Band levytti yhden Suomen rock-historian parhaista biiseistä eli I’m Gonna Rollin.
Jo edellä mainitun Dingo-bändin tuottajanpesti oli yksi Maijasen uran suurista tähtihetkistä musiikin parissa ja kirjassa Dingo-tähti Neumann kehuukin Maijasen roolia bändin taustekijänä. Esimerkiksi semmoiset Dingo-hitit kuten Autiotalo sekä Sinä ja minä ja monet muut hitit ovat syntyneet Maijasen valvovan silmän alla.
Lisäksi Maijanen oli Suomen kaikkien aikojen parhaana rock-kitaristina pidetyn Albert Järvisen läheinen yhteistyökumppani, bändikaveri ja ystävä. Olihan Maijanen esimerkiksi laulaja/basisti Royals-yhtyeessä yhdessä Järvisen kanssa. Myös Royalsin mielenkiintoiset vaiheet kerrataan kirjassa. Lisäksi juttua riittää Hurriganesin tiimoilta, jota Maijanen myös tuotti ja jonka soittajien kanssa, kuten Remun ja Albertin kanssa, hän frendinä hengaili. ”Ganes” faneille riittääkin kirjassa kosolti juttua. Maijasen soolouran käänteet käydään tietysti perusteellisesti läpi. Hittejä syntyi ja Maijasta vietiin vauhdilla ympäri Suomea. Hän kertoo kirjassa vain nauttineensa kaikesta hälinästä, eikä ylenpalttiseksi paisunut julkisuuskaan häntä erityisemmin vaivannut. Maijanen vaikutti tasapainoiselta jalat maassa -tyypiltä, joka otti vastaan uran hurmoshetket ja ajoittaiset matalaliidot ilman dramaattisia tunteenpurkauksia.
Kirjan lukemisen jälkeen on viimeistään selvää, että Maijanen oli yksi Suomen musiikkielämän suuruuksista. Hän oli paitsi todellinen musiikkia hengittävä artisti, mutta myös syvällisesti ajatteleva inhimillinen mies, joka myös osasi ottaa rennosti nautiskelemalla musiikkimaailman paheista, kuten päihteistä aina sopivan paikan tullen.
”Siviilissä” Maijanen oli viimeisen päälle perhemies, joka nautiskeli perheen kanssa mökkielämästä luonnon helmassa vähintään yhtä paljon kuin kiihkeästä elämästä musiikin parissa keikkareissuilla tai jääkiekon pelaamisesta kavereiden kanssa. Kirjassa haastatellaan Pave Maijasen lapsia, mutta Liisa-vaimo pysytteli pois julkisuudesta koko miehensä uran ajan, eikä ole mukana kirjassakaan. Tuota päätöstä täytyy kunnioittaa, mutta Pave Maijasen tarinan kannalta Liisan näkemykset olisivat tuoneet kirjaan lisää syvyyttä – varsinkin Maijasesta yksityishenkilönä.
Pave ei itse ehtinyt saada valmista kirjaa käsiinsä, sillä hän menehtyi sairauden uuvuttamana kesken sen viimeistelyprosessin 16. tammikuuta 2021. Hän ehti kuitenkin hyväksyä lopullisen käsikirjoituksen ennen poismenoaan. Suuri taiteilija on nyt poissa, mutta hänen perintönsä Suomen musiikissa elää. Sitä tämä kirjakin tukee vahvasti.
Teksti: Mikko Korvenkari
Ei kommentteja, oletko sinä ensimmäinen?