Blue Eyed Sons on rockyhtye, jota on kehuttu maasta taivaisiin. Muun muassa arvovaltaisen Soundi-lehden sivuilla sitä kuvailtiin Smackin jälkeen Suomen kovimmaksi rockbändiksi. Blue Eyed Sons on bändinä kuin Suomen oma Rival Sons, jonka keulakuvasta, laulaja Joel Hellströmistä tulee mieleen nuori Robert Plant. Ei siis ihme, että bändistä kuhistaan ja että sen ympärillä on sitä kuuluisaa pöhinää.
– Me herätetään Suomessa huomiota sen takia, että Suomessa ei ole ollut aiemmin samanlaista bändiä kuin me. Meillä on metallivaikutteita, mutta soitamme perinteistä rock ’n’ rollia olematta kuitenkaan liikaa jenkki- ja brittityylinen bändi. Me olemme hyviä siinä, mitä me teemme ja muut ihmiset tuntuvat ajattelevat samoin. Siitä ne kehut tulevat, laulaja Joel Hellström sanoo.
Blue Eyed Sonsin jäsenet vaikuttavat päämäärätietoisilta nuorilta miehiltä. Bändissä vaikuttavat laulaja Hellströmin lisäksi kitaristi Kimmo Erik Rauhanen, rumpali Teemu ”Skefe” Patrikainen sekä basisti Micke Nikkilä. Haastattelutuokio bändin kanssa paljastaa, että nämä nuorukaiset ovat tosissaan viemässä yhtyettään kohti parrasvaloja.
– Moni lahjakas bändi ei menesty sen takia, että ne eivät tajua mitä niiden tarvitsee tehdä sen eteen, että pystyy menestymään. Me ei olla vielä menestytty, mutta me tiedetään mitä meidän täytyy tehdä. Siinä on sellaisia pieniä etappeja, mitkä pitää tehdä. Ensimmäisenä itselle pitää olla selvää, että mitä olet tekemässä. Toiseksi se matsku mitä teet, niin se pitää olla hyvää. Sitten omaa bändiä pitää osata markkinoida oikealla tavalla, Hellström sanoo.
Blue Eyed Sons vie asiaansa eteenpäin eri reittejä kuin moni muu bändi. Toistaiseksi bändi ei vielä ole tehnyt täyspitkää albumia, vaan näyttöjä on annettu sinkkubiisien ja EP-levyjen muodossa. Vuonna 2015 ilmestyi EP Crawl to the Shade ja vuonna 2017 Lontoossa äänitetty EP-levy Animals.
– EP on tarpeeksi lyhyt, jotta meistä mahdollisesti kiinnostunut ihminen saa hyvän käsityksen, että mitä me ollaan bändinä. Ei ole ollut tarvetta täyspitkän levyn tekemiselle, mikä kaiken lisäksi maksaakin enemmän. Mutta kyllä sen aika tulevaisuudessa tulee vielä eteen.
Yksi asia yhdistää kaikkea mitä Blue Eyed Sons on toistaiseksi tehnyt: korkea laatu.
– Meillä on hyvä visio siitä minkälainen bändi me halutaan olla. Ja silloin kun jotain teemme, niin teemme sen hyvin. Se koostuu kokonaisuudesta, johon kuuluu esimerkiksi musiikki, sanoitukset ja kansitaide. Pyrimme siihen, että kaikesta tästä muodostuu yhtenäinen kokonaisuus. Olemme sitä tosi paljon miettineet, Hellström sanoo.
– Nykyään bändit ja artistit ovat usein keskittyneitä tiettyyn muottiin. Tuntuu siltä, että välillä musiikki unohtuu. Minusta siinä ei ole kyse siitä, että kuuntelet biisin kerran vaan siitä, että musiikki vie sinut johonkin mielentilaan. Musiikki saa sinut ajattelemaan ja tuntemaan olosi hyvältä tai vaikka jännittävältä ja jopa pelottavalta, laulaja lisää.
Hellström on bändin keulahahmo, mutta Blue Eyed Sons on nimenomaan bändi, mikä luottaa yhteistyön voimaan myös muissakin asioissa kuin soittamisessa. Rumpali Skefe puuhaa esimerkiksi innokkaasti tausta-asioiden parissa kuten arvokkaan promotyön tekijänä.
– Minä nautin taustatyön tekemisestä. Se on minulle yksi tärkeä osa bänditoimintaa. On tärkeä juttu, että pystyt vaikuttamaan itse bändin eteenpäin viemiseen. Ennen kuin löydät tiesi musiikkialan tärkeiden vaikuttajien luokse on löydettävä tiensä kuuntelijoiden luokse. Mitä enemmän tavalliset ihmiset tykkäävät jutustasi, niin sitä helpommin pystyt vakuuttamaan rahoittajat ja muut urasi kannalta tärkeät tahot, sanoo Teemu ”Skefe” Patrikainen.
Basisti Micke Nikkilä, joka käy kadettikoulua Santahaminassa, on bändin taustalla tukirakenteet toiminnalle antavat voimahahmo.
– Minä pidän huolta, että asiat tulee tehtyä ajoissa ja oikeaan aikaan. Pidän huolta, että bändin toiminnassa pysyy järjestys yllä, Nikkilä sanoo.
Blue Eyed Sons ei jätä mitään sattuman varaan. Musiikillisen annin tärkeimpänä kulmakivenä on kova asenne treenaamiseen.
– Treenaaminen on ainoa tapa tulla hyväksi. Jotkut sanoo, että pitää olla talenttia. Se on totta, mutta ainoa tapa tulla todella hyväksi on treenaaminen. Se on kaikista tärkeintä, laulaja Hellström sanoo.
– Voi sanoa, että kun tulin bändiin, niin minusta tuli jonkinlainen bändin treeninatsi. Minusta sellaisen bändin, joka jossain kohtaa luulee olevansa hyvä, niin silloin se tarkoittaa, että sen pitää olla vieläkin parempi. Ei riitä, että bändi treenaa kerran viikossa, vaan sitä pitää tehdä useammin, noin vuosi sitten Blue Eyed Sonsiin liittynyt rumpali Patrikainen sanoo.
Blue Eyed Sonsin biisit muodostuvat bänditreeneissä.
– Kaikki meistä ovat biisinteossa ovat mukana. Menemme treenikselle jammailemaan esimerkiksi jotain biisin tynkää ja siitä se sitten lähtee liikenteeseen. Yksi heittää biisi-idean ja sen jälkeen jokaisella on oma tärkeä roolinsa biisin muodostumisessa, kitaristi Rauhanen kertoo.
– Oikeastaan kaikki viimeiset biisimme ovat yhdessä tehtyjä. Se täytyy muistaa, että bändimme jäsenistä kolme eli basisti, laulaja ja kitaristi ovat soittaneet yhdessä jo yhdeksän vuotta. Meillä on omat musa-alueemme hyvin hallussa ja nyt kun saimme aivan loistavan uuden rumpalin, niin se on tuonut uuden potkun bändiin mukaan, Hellström sanoo.
Yksi merkittävä seuraava potku yhtyeen toiminnalle olisi hyvän levytyssopimuksen saaminen.
– Olemme jutelleet muutaman eri levy-yhtiön kanssa, mutta levydiiliä ei vielä ole. Isoin levy-yhtiö, jonka kanssa olemme käyneet keskusteluja on Euroopan laajuisesti tosi iso yhtiö. Pitää miettiä tarkasti näitä asioita. On tietenkin hyvä asia, että levy-yhtiö on iso, vaikutusvaltainen ja rahoitusvoimainen. Mutta onko sillä sitten tarpeeksi aikaa ja tarmoa markkinoida meitä, niin se on sitten toinen juttu, Joel Hellström sanoo.
– Mikään kiire meillä ei ole. Olemme kuitenkin jatkuvasti menneet eteenpäin. Emme halua olla mikään yhden levyn ihme. Mieluummin luot ensin vankan ja aidon pohjan ja sitten menestyy kuin että niin, että ensimmäisen keikan jälkeen suoraan vaan levyttämään, sanoo Patrikainen.
Äskettäin bändi nauhoitti livelevyä Helsingissä. Tulevaisuudessa Blue Eyed Sonsista kuullaan taatusti lisää.
– Kehitymme jatkuvasti. Koko ajan kierroksia koneeseen vaan, Hellström sanoo.
– Maailma on rajana. Haluamme toteuttaa sellaisetkin asiat, mitä ei uskalla edes kuvitella, Patrikainen jatkaa.
– Olisi mahtavaa päästä soittamaan ympäri maailmaa ja elää tällä hommalla, Rauhanen sanoo.
Kaikki on pelissä, että unelmat jonain päivänä toteutuisivat.
– Jos haluat tehdä tätä, niin silloin pitää olla valmis raapimaa omaa selkäpiitä. Olen uhrannut tähän jo tosi paljon henkilökohtaista vapaa-aikaa ja paljon rahaa. Mutta musiikin tekeminen ja soittaminen on puuhaa, mistä täytyy tykätä, muuten sitä ei voi tehdä. Meillä tämä on elämäntapa, Hellström sanoo.
– Enemmän tai vähemmän asiat suunnittelee siten, että miten se on parasta bändin kannalta, sanoo Rauhanen.
– Isoimmat uhraukset tuli tehtyä jo kouluaikoina. Kouluarvosanat olivat surkeita, kun ajattelin, että vitut näistä läksyistä. Sen takia enää ei voi luovuttaa, sanoo Patrikainen.
Teksti: Mikko Korvenkari
Ei kommentteja, oletko sinä ensimmäinen?