Arvio: Lost Society sanoi Nosturille tyylillä hyvästi

Lost Society in action. Kuva: Pauli Riekkinen.

Helsingin keikkamestatarjonta kutistui entisestään, kun Nosturissa soitettiin viimeiset keikat. Minä kävin sanomassa hyvästi Nosturille 30.12.2019 eli päivää ennen kuin Nosturissa soitettiin vihoviimeiset keikat. Näin tuona iltana kolme keikkaa kiertueella, joka oli vaatimattomasti nimetty Best Tour Everiksi: Ensin tsekkasin Shiraz Lanen, sitten Arionin ja lopulta yhden suosikkibändeistäni livemusiikin saralla – Lost Societyn.
Shiraz Lane on ollut jo sen verran kauan kuvioissa, ettei enää voida puhua mistään nuoresta tulokasbändistä. Bändi kun on tullut tunnetuksi mielenkiintoisena ja potentiaalisena hard rock-tulokkaana. Olen nähnyt bändin useita kertoja ja ihan viihdyttävä show on aina. Jotenkin Nosturin keikasta jäi kuitenkin sellainen fiilis, että jotain pitäisi tehdä, että bändi ottaisi seuraavan askeleen urallaan. Ettei vaan Shiraz Lane jää polkemaan paikalleen, niin kuin nyt oli hieman aistittavissa. Bändillä on kyllä ihan kelpo biisimateriaalia, mutta jotain jäin kaipaamaan.
Arionia en ollut ennen nähnyt, eikä sen soittama melodinen hevimusiikki olen ihan minun heiniäni, mutta positiivinen fiilis keikasta jäi. Se on ainakin selvää, ettei Arionin kundit vietä päiviään munkkipossuja ahtamalla, sillä esimerkiksi laulaja Lassi Vääränen näytti olevan fyysisesti kovassa tikissä. Kaverin lihakset pullistelivat ja kansa hämmästeli.
Sitten lavalle tuli aina hyväntuulinen ja räjähtävän energinen Lost Society. Heidätkin olen nähnyt monta kertaa keikalla ja aina vaan Lost Society kolahtaa rajusti. Toivottavasti bändi panostaa jatkossa vahvasti perinteisten trashmetallibiisien tekemiseen. Lost Society on parhaimmillaan, kun sen rullaava trashmetalli laittaa mosh pitin liikkeelle ja suunpielet virneeseen. Itsekin sain keikalla niskan ja selän kipeäksi, sillä riehakas mosh pit vaati veronsa. Mutta oli se taas sen arvoista. Harmi vaan, että uunituore Lost Society -lippikseni lensi pitissä maahan ja koki sankarikuoleman ihmisten jaloissa. Edellisen Lost Society-lippikseni söi puolestaan koirani, joten meikäläinen ja bändin lätsät eivät tunnu kävelevän käsi kädessä. Bändin keikoilla meinaan kuitenkin käydä jatkossakin. Ihan älyttömän hyvää meininkiä Samy Elbannalta ja kumppaneilta. Toivon ja uskon, että Lost Societyllä on kaikki mahdollisuudet breikata maailmalla. Kyllä tätä positiivista energiaa kelpaisi esitellä ympäri maapalloa.
Lepää rauhassa Nosturi. Toivottavasti tilalle löytyy uusi ja entistä parempi keikkapaikka.

Teksti: Mikko Korvenkari

Ei kommentteja, oletko sinä ensimmäinen?

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.