Regina-bändin solisti Iisan persoonallinen lauluääni jakaa varmasti mielipiteitä. Minusta hänen pirteän lapsekas ääni sopii hienosti tällaisen höyhenen kevyen elektronisen pop-hömpän tulkitsemiseen. Kappaleet ovat omanlaatuisia, pieniä ihmiselon maalailuja, joita kuunnellessa ei vakavistakaan sanoituksista huolimatta mieli juuri pahoitu. Iisalla on hauska tyyli laulaa niin, että monessa kappaleessa hän pitää ennen riimin viimeistä tavua/sanaa pienien tauon. Hyväntuulinen albumi leijailee alusta asti raikkaissa, levollisissa tunnelmissa. Vauhdikas rytmitetty ”Korttipeli” peilaa hauskasti parisuhdetta pokeriin verraten. Raivostuttava ja samalla aivan ihana nimikappale ”Kukaan ei oo kenenkään” keinuu soulahtavasti ja omaa vallan mainion kertosäkeen. Hitaalla, pulputtavalla bassopoljennalla etenevä ”Kaikki mitä et sanonut” kiehnää kiusoittelevasti ja yllättää välillä putkahtavilla hauskalla kolmisointuisilla pianoäänillä. Päätöksenä olevassa hitaassa slovarissa ”Pelkät tähdet” Iisan ääni on samanaikaisesti sekä lapsenomainen että hauras, mikä tekstiin sopivana kontrastina viehättää. Kokonaisuutena pirteän hyväntuulinen ja pelkistetyn sointimaailman omaava positiivisuutta huokuva albumi, jossa kuuntelija voi puoleksi tunniksi antaa mielensä leijailla pois todellisuudesta jonnekin yläilmojen mielikuvitusmaailmaan.
Teksti: Pauli Riekkinen
Ei kommentteja, oletko sinä ensimmäinen?