Tilhet, pajut ja muut-yhtye palasi musiikillisille juurilleen 60- ja 70-luvuille: – ”Joku antoi aikoinaan yleisöstä palautetta, että me olemme Aurajoen Beach Boys”

Takahuone.fi pääsi kuulemaan ennakolta Tilhet, pajut ja muut- yhtyeen maaliskuun 20. päivä julkaistavan studioalbumin Kalifornian taivaan alla. Biisimateriaalin anti on raikasta, kaunista  ja melankolista – musiikkia missä mieli lepää ja ajatus vaeltaa. Kunnioitusta herättävää on se, että yhtye ei ole selvästi keskittynyt luomaan kieli keskellä suuta radioystävällistä kevyttä hittimateriaalia, vaan täyteläisen musiikin tekeminen on ollut keskiössä. Takahuone.fi antaakin vahvan kuuntelusuosituksen uudelle levylle.

Helsingissä 2011 perustettu Tilhet, pajut ja muut on yhtye, joka yhdistelee musiikissaan pehmeää ja romanttista ilmaisua. Nyt julkaistavaa kolmatta studioalbumiaan Kalifornian taivaan alla yhtye valmisteli kolmen vuoden ajan.
– Prosessin aikana huomattiin, että oltiin etsiydytty uudenlaisen musiikin äärelle. Kuunneltiin esimerkiksi tämän päivän psykedeliaa ja 1990-luvun lopun Bristolissa kehiteltyä poppia. Leimaava asia tällä levyllä on kuitenkin se, että olemme tavallaan palanneet musiikillisille juurillemme: se on tarkoittanut katseen suuntaamista 60- ja 70-luvuille. Tehtiin tälle levylle useita eri demoja, ja ilmaisua vietiin vähitellen niihin suuntiin, jotka tuntuivat oikeilta. Vaihdettiin tulokulmia, kokeiltiin Rhodesia, Mellotronia, Junoa ja rumpukoneita, bändi kertoo.

”Tätä levyä kirjoittaessa tuli pohdittua vapautta”

– Joku antoi aikoinaan yleisöstä palautetta, että me olemme Aurajoen Beach Boys. Jollain oudolla tavalla se imarteli. Emme kuitenkaan ole koskaan tahtoneet tehdä selkeärajaista tai puhdasta lajityppi-musaa. Haluttiin antaa keskenään erilaisten tyylien ja kokeilujen kuulua tässä kokonaisuudessa. Vaalittiin runsautta.
Temaattisella tasolla Kalifornian taivaan alla on samaan aikaan nuoruutta maalaava, mutta jokseenkin eksynyt ja ahdistunut albumi – ja osaksi päiväkirjamerkinnöistä koostettu. Sen puheenvuoroissa hahmottuu maailma, jossa muun muassa halu ja sitoutuminen, päihtymys ja kalifornisaatio näkyvät rinnakkain.
– Tätä levyä kirjoittaessa tuli pohdittua vapautta. Yksilöä korostavassa kulttuurissa se merkitsee ainakin jatkuvaa ja pakahduttavaa henkilökohtaista itsereflektiota. Väsymys ja tietynlainen aikuisen elämän hahmottomuus ovat asioita, jotka on olleet läsnä levyntekoprosessissa, ja se näkyy myös albumin tekstien maailmassa.

”Romantiikka ja tunteellisuus eivät ole kadonneet musiikistamme”

– Tekstien puhujien kokemuksissa sekoittuvat unettomuus, harhailu, kesäpäivät ja kaamos. Nimikkokappaleessa pohditaan esimerkiksi tämän päivän turruttavia unelmia, työtä ja luokkanousua. Mutta vaikka albumille on etsitty uudenlaista ilmaisua ja rytmiä, romantiikka ja tunteellisuus eivät ole kadonneet musiikistamme: aroista tunne-elämän aiheista kirjoittaminen on jotain, mistä emme luovu. Tunnustuksellisuudessa, esimerkiksi kivun, halun tai rakastamisen julkikertomisessa, on onnistuessaan voimaa murtautua henkilökohtaisesta yleiseen. Ikkunalaudalla pidän palmua on romanttisin kappale, jonka olemme tehneet. Ja Talvipäiväkirja masentunein.
Albumin tuottanut –  Lac Belotin, Laura Moision ja The Holyn taustalla työskennellyt, Teosto- ja Emmapalkintoehdokkuudet kerännyt – Jarno Takkumäki oli lopulta tekijä, joka vaikutti lopullisesti siihen millainen levystä tuli. Kalifornian taivaan alla on pysähtynyt kuva ajanjaksosta kaupungissa: epäröintiä, hapuilua ja väsymystä, mutta samalla myös yritys tallentaa jotain lämmintä kotikaupungin kesästä ja tunne-elämän sokkeloista.

Näe Tilhet, pajut ja muut keikalla:

Levyn julkaisua juhlistetaan 3.4. Dynamossa Turussa ja 10.4. Kuudennella linjalla Helsingissä.

 

 

Ei kommentteja, oletko sinä ensimmäinen?

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.