The 69 Eyes löysi takaisin bändin ytimeen – Haastattelussa biisivelho Bazie

Bazie on The 69 Eyesin biisinikkari, kitaristi ja väsymätön voimahahmo konkaribändin taustalla.

The 69 Eyes-bändi tunnetaan varsinkin julkisuudessa viihtyvästä rumpalistaan Jussi69:stä ja rocktähtilaulaja Jyrkistä, mutta bändin todellinen priimusmoottori ja biisintekijä-kitaristi Pasi Moilanen, alias Bazie, on pysytellyt parrasvaloista taka-alalla. On kuitenkin selvää Bazien vaikutus suosikkibändin menestykseen on ollut massiivinen. Baziella on näppinsä pelissä koko yhtyeen musiikillisessa tuotannossa, sillä hän on veteraanibändin pääasiallinen biisintekijä. Bazien biisintekijänkyvyt ovat jääneet liiankin vähälle huomiolle, sillä The 69 Eyesin monet biisit ovat nousset hiteiksi varsinkin Suomessa. Nyt kun ”Helsingin vampyyrit” julkaisevat perjantaina uuden levynsä yli kolmen vuoden tauon jälkeen, on Bazie taas laadun takeena, sillä hänen sävellyskynänsä on käynyt levyllä kuumana. Lisäksi Bazie soittaa kitaraa ja toimii myös levyn avustavana tuottajana. ”Universal Monsters”- levy on vahva näyttö siitä, että yli 25-vuotias yhtye on yhä relevantti ja timantin kova bändi. The 69 Eyesin miehistö ei ole viime vuosina paljon bändinsä asioista puhunut julkisuudessa. Siksi noin kahden tunnin mittainen haastattelu Bazien kanssa hurahti kuin siivillä.

Universal Monsters on valmis kipuamaan fanien levyhyllyihin. Minkälainen levystä mielestäsi tuli?

Helvetin hyvä siitä tuli. Vielä ei edes vituta. Yleensä käy niin, että kun levyä puristaa kasaan, niin välillä tulee epätoivon hetkiä sitä tehdessä. Nyt semmoisia ei tullut paljoa, ehkä johtuen pitkästä aikalisästä, minkä otimme edellisen levyn jälkeen. ”X”-albumin julkaisemisesta on pitkä aika, sillä se tuli vuoden 2012 lopussa. Siinä välissä tuli vielä kokoelmalevy ”The Best Of Helsinki Vampires” ulos. Uudesta levystä tuli semmoinen kuin pitikin ja olen tyytyväinen.

The 69 Eyes - Universal Monsters

Universal Monsters- levyn tuottajana on 10 vuoden tauon jälkeen puikkoihin palaava Johnny Lee Michaels. Miten hommat sujuivat vanhan luottomiehen kanssa?

Hyvin ne sujuivat. Johnnyn kanssa teimme 2000-luvun alussa Blessed Be ja Paris Kills levyt. Vaikka olemme hänen kanssaan aiemminkin tehneet duunia, niin tämä tuntui ihan uudelta jutulta.  Menimme takaisin vanhaan, mutta samalla myös kohti uutta. Tarkoitus oli päästä takaisin The 69 Eyesin ytimeen ja Johnny Lee Michaels saa meistä sen parhaiten irti. Minusta meidän bändin henki ja ydin saatiin esille uudella levyllä ihan hemmetin hyvin. Aiemmilla levyllä olemme yrittäneet etsiä uutta kulmaa musiikkiin, mutta nyt päätimme palata 2000-luvun alun meininkiin. Tämä uusi levy on monipuolinen, sillä se sisältää biisejä, joista monia voisi ripotella eri aikakausien levyillemme. Esimerkiksi ”Rock ’n’ Roll Junkie” – biisi voisi olla hyvin vaikka toisella levyllämme.

Onko nyt yrityksenä saavuttaa 2000-luvun alun supersuosio uudelleen, kun Johnny Lee Michaels haluttiin takaisin tuottajaksi?

En sanoisi niin, sillä meillä oli tuottajana niinä aikoina myös Hiili Hiilesmaa, joka tuotti ”Devils” albumimme, joka on myydyin levymme. Mitään tarkoituksenhakuisuutta meillä ei ollut. Oikeastaan tilanne oli päinvastoin. Johnny osaa tuottamisen niin, ettei haeta esimerkiksi väkisin jotain sinkkubiisiä. Vaikka kyllä ”Jet Fighter Plane”- biisistä kuuli heti, että siitä on ainesta sinkuksi. Hyvät jutut tulee aina niin, ettei mieti liikaa mitä pitäisi tehdä. Kyllä ihmiset löytävät biisistä aidon fiiliksen, jos sellainen siellä on.

Löysitte siis bändin ytimen ja hengen takaisin, oliko se kadonnut jonnekin?

Meillä oli sellainen fiilis, että joku muu ohjaa bändiämme liikaa kuin me itse. Meidän soittamisen palomme oli unohtunut jonnekin. Välillä tuntui siltä, ettemme pystynyt seisomaan kaikkien tekemistemme takana.  Kun teimme edellistä levyä Ruotsissa, niin sain parit oikein kunnon riidatkin aikaiseksi, koska minusta olimme menossa liian pitkälle popin suuntaan. Ilmoitin sitten, että voin kyllä soittaa kitaraa, mutta en osallistu mihinkään muuhun. Parin päivän hiljaisuuden jälkeen homma meni taas oikeaan suuntaan. Nyt me olemme palauttaneet taas ohjakset omiin käsiin ja se tuntuu hyvältä.

Puhuit aiemmin The 69 Eyesin ytimestä, mitä sieltä löytyy?

Homman ydin on musiikki, mutta sitä muuta bändin henkeä ja tekemisiemme punaista lankaa on tosi vaikea itse kuvailla. Se jääköön muiden tulkittavaksi. Bändimme jäsenet ovat hyvin erilaisia persoonia ja soittajia ja se kuuluu levyillämme siten, että biisejä on tyylillisesti laidasta laitaan. Tätäkään levyä tehdessä emme tarkkaan miettineet, minkälaisia biisejä halusimme levylle, vaan tein sellaisia biisejä jotka tulivat luonnostaan.  Mutta tarkkaa ydintä on tosiaan vaikeaa kuvailla. Imagollisesti meidät on ollut aina helpompi määrittää, mutta ei musiikillisesti.

Olette kutsuneet musiikkianne Goth ’n’ Rolliksi. Minusta se on aika hyvä määritelmä kuvaamaan uuden levynne musiikkia. Oletko samaa mieltä?

Niin se on, mutta goottimusan voi toisaalta käsittää monin eri tavoin. Minulle se tarkoittaa 1980-luvun The Sisters of Mercyn, Bauhausin ja The Missionin tyylisiä bändejä. Jollekin muulle se voi olla vaikka elektronisempaa goottia Marilyn Mansonin tyyliin. Me todellakin erotutaan joukosta goottimusan genressä. Joillakin festareilla on ollut niin, että me ollaan oltu ainoa bändi, jolla on ollut edes kitaroita lavalla. Minulle käy Goth ’n’ Rolliksi kutsuminen, sillä ei me mitään perinteistä rokkia tai hardrockia olla, eikä poppiakaan. Mutta aina on varmaa, että erotumme joukosta ja toivottavasti hyvällä tavalla. Olemme jokaisen genren outsider, mikä on vaan hyvä juttu.

Mitä levyn ensimmäinen sinkkubiisi ”Jet Fighter Plane” tarkoittaa?

Sitä meiltä kysyttiin levy-yhtiöstäkin, kun laitoimme biisin heille. Sehän on suihkuhävittäjä. Eikä kaiken aina tarvitse välttämättä tarkoittaa jotakin. Pääasia on, että biisin nimi kuulostaa hyvältä. Minusta se myös näytti hyvältä, kun näin sen ensimmäisen kerran kirjoitettuna paperille. ”Jet Fighter Plane” lähti liikkeelle toisen kitaristimme Timo-Timon kitarariffistä ja sitten teimme musiikkipohjan biisiin kimpassa bändin kanssa. Jyrki sai siitä heti 1980-luvun fibat. Sieltä jostain kylmän sodan fiiliksistä Jyrkin sanat tulivat. Se on ajaton kuvaus maailman tilasta ja biisi onkin hyvinkin ajankohtainen. Jyrki tekee sanoituksia, jotka ovat sarjakuvamaisia tulkintoja häntä liikuttavista asioista ja sellainen sarjakuvamaisuus on myös ”Jet Fighter Planessa”.

Uusi sinkkunne Dolce Vita on italiaa ja tarkoittaa ihanaa elämää, mikä sen biisin tausta on?

Se on tavallaan kannanotto ja huomio yleisestä maailmanmenosta, jossa ihannoidaan kiiltokuvaelämää ja pintaliitoa. Sen niminen elokuvahan on olemassa ja siitä biisin nimikin on napattu. Jyrki on reissannut ympäri maailmaa vaikka kuinka paljon ja se näkyy biiseissämme. Esimerkiksi ”Dolce Vitassa” ollaan Roomassa, ”Miss Pastis” on Pariisi, ”Stiv & Johnny” on New York.

Levyn nimi on sama kuin vanhojen kauhuklassikkoelokuvien sarja Universal Monsters, onko niillä yhtäläisyyksiä?

Siitä levyn nimen idea tuli, mutta levyn nimi on monitulkintainen. Mikä lopulta on monsteri? Onko se vaikka joku poliitikko, vai jokin muu paha maan päällä? Itse näen monsterit hyväntahtoisina hahmoina. Siinä mielessä nimi viittaa meihin. Jyrkillä oli levyn nimi valmiina jo paljon ennen kuin meillä oli edes yhtään biisiä valmiina.  Minusta levyn nimi kuulostaa hyvältä ja se on pääasia.

Uudella levyllä sinut on kreditoitu apulaistuottajaksi,  olet siis tosi tärkeässä roolissa?

Olin lähes jokaisessa vaiheessa mukana kun levyä tehtiin. Mutta se on ollut samalla tavalla niin kauan kuin olemme levyttäneet. Se on tullut luonnostaan, koska olen kuitenkin biisit pääasiallisesti tehnyt. Mutta välillä se on huonokin asia, koska tämmöinen asetelma voi olla rajoittava tekijä levyä tehdessä.  Se voi estää uusien näkemysten esille tulemisen.

Selasin levyjenne kansia läpi. Nyt on vuorossa jo 11:s studiolevynne. Onko tosiaan niin, että taidat olla mukana jokaisen The 69 Eyes-biisin tekijäkrediiteissä?

Kyllä. Paitsi ”Wrap Your Troubles In Dreams”- levyllä on yksi biisi nimeltään ”Skanky Man”, mikä on Jay Lewisin eli nykyisen Jukka Lewiksen (Yö-yhtyeen basisti) tekemä biisi. Asuin New Yorkissa Queensissä 1996-1997 ja ”Juki” asui silloin Manhattanilla. Menin tekemään hänen luokseen demoja ja ”Juki” sanoi, että minulla voisi olla biisi The 69 Eyesille. Minusta se biisi oli loistava ja sopiva bändillemme.

The 69 Eyesin kitaristit Bazie ja Timo-Timo.
The 69 Eyesin kitaristit Bazie ja Timo-Timo.

 Minkälainen asia se on sinulle, että olet tehnyt noin valtavat määrät biisejä suositulle bändille, joista monet ovat olleet isoja hittejä?

En minä ole sitä kelannut tuolla tavalla. Onhan Jyrkikin mukana kaikilla biiseillä, sillä hän tekee biisien sanat ja osan laulumelodioista. Uudelle levylle toivoin, että muutkin tekisivät biisejä ja kolmella biisillä tekijänä on toinen kitaristimme Timo-Timo. Esimerkiksi Dolce Vitassa on Timon riffi, millä biisi lähtee käytiin. Minusta Timon ideat ovat todella tervetulleita, ne ovat niin erilaisia kuin mitä minä teen. Ja Johnny Lee Michaels  on uudella levyllä kaikilla biiseillä sovittajana ja myös joissain biiseissä säveltäjänä.

Olet siis asunut New Yorkissa?

Kyllä 1996-1997. Ex-tyttöystävä oli siellä töissä ja itse haistelin New Yorkin ilmapiiriä. Se oli hyvä kokemus ja voi sanoa että New York on The 69 Eyesin henkinen koti ja lähtöpisteemme, mikä vaan siirrettiin tänne. New Yorkista saimme  myös bändimme nimen. Tarina bändin nimestä on joskus aiemminkin kerrottu, mutta ei sitä varmaan kukaan muista enää. Kun 1988-89 kelasimme bändille nimeä, niin meillä oli Nykissä yhteinen tuttu, paikallinen tatuointiartisti Gia Jupiter. Hänellä oli ollut pari viikkoa kasassa 69 Eyes- niminen bändi ja hän sanoi meille, että saatte minulta hyvän bändin nimen. Meidän ihan ensimmäisessä keikkajulisteessa oli monsteri, jolla oli 69 silmää. Siinä mielessä uuden levyn nimi sulkee taas yhden ympyrän. Sieltä kauhuelokuvien ympyröistä se nimi tulee. Lisäksi New Yorkista tulee suosikkibändejämme kuten Ramones, Blondie, White Zombie, The Throbs, Circus Of Power jne.

The 69 Eyes vuosimallia 2016.
The 69 Eyes vuosimallia 2016.

Teillä riittää kiirettä nyt keikkarintamalla?

Joo, mutta enemmänkin voisi olla. Lisää keikkoja tulee kuitenkin jatkuvasti. Esimerkiksi kesälle festivaaleja ja sitten myös syksylle tulee pidempää rundia.

Olette kiertäneet vuosien varrelle lähes koko maapallon läpi. Onko  teillä uusia tavoitteita, minne suuntaan bändiä voisi viedä, jotta nousisitte bändinä askeleen ylöspäin?

Olemme tosiaan lähes joka paikassa soittaneet. Emme tosin esimerkiksi Afrikassa, Intiassa, Grönlannissa tai pohjoisnavalla. Sitten on maita esimerkiksi Itä-Euroopassa, missä emme ole vielä soittaneet. Mutta ainoa tavoite on tehdä levyn myötä niin paljon keikkaa kuin mahdollista, mutta emme ole mitään tarkempia suunnitelmia tehneet. Halusimme vaan tehdä levyn, joka taas kuulostaa meiltä. Pitkälti kaikki on kiinni levyn saamasta vastaanotosta. Minusta olisi kivaa päästä taas pitkästä aikaa soittamaan ympäri maapalloa faneillemme. Niitä riittää, mutta fanit ovat melkoisen hajallaan maailmalla. Suomessa olemme ainoastaan mainstream-bändi ja Saksassa myös melko suosittuja. Siellä mennään kuitenkin klubitasolla.

Teillä on bändinä aivan huikea taival takana. The 69 Eyes on perustettu vuonna 1989, joten olette varmasti yksi pisimpään samalla kokoonpanolla toimineista bändeistä Suomessa. Mikä on pitkäikäisyyden salaisuus?

En ole tuota koskaan aiemmin miettinyt. Perustimme bändin Jyrkin kanssa ja teimme muutaman keikan eri soittajien kanssa eri bändinimellä.  Nykyinen bändi ei tullut saman tien kasaan, vaan siihen tuli pikku hiljaa oikeat ja sopivat jätkät mukaan. Palaset loksahtivat paikalleen. Se voi olla yksi syy pitkäikäisyyteen.  Sitten toinen on se, että meillä on hyvä balanssi bändissä. Esimerkiksi soittajina olemme aika lailla samalla tasolla. Kukaan ei ole mikään virtuoosi, vaan olemme yhdessä hyvä yksikkö. Onhan tämä hemmetin vaikeaa välillä, sillä olemme usein asioista eri mieltä. Varsinkin näin vähän vanhemmalla iällä on raskasta, koska kaikkien elämät menevät eri suuntiin. Homman kasassa pitämiseen menee paljon energiaa, mutta tässä ollaan. Timo sanoi minusta hyvin, että jos joku meistä päättäisi lähteä bändistä, niin ei tähän kukaan suostuisi tilalle tulemaan. Olemme myös tajunneet, että asiat ei parane soittajia vaihtamalla. Lisäksi meillä kaikilla on ollut hyvin tilaa tehdä omia juttuja. 
Olemme myös löytäneet oikeat ihmiset tekemään taustatöitä.

Voitko kuvitella tekeväsi vielä muuta työtä kuin töitä musiikin parissa?

Jos on pakko, niin sitten on pakko, mutta ei minulla mitään ammattia ole. Mutta eiköhän se musiikkiin tulisi liittymään. Paljon olen oppinut eri asioista, joten varmasti jotain löytyisi. Mutta en näe mitään syytä, miksi meidän pitäisi lopettaa. Uuden musiikin kautta tulee aina uutta kipinää. Joku kutsui meitä classic rock-bändiksi ja minusta se tuntui hyvältä. On hemmetin hienoa, että olemme vanha bändi joka on yhä kasassa.

Moni tuntee The 69 Eyesin parhaiten Jyrki69:n ja Jussi69:n kautta. Käsittääkseni itse olet niin tärkeässä roolissa, että voidaan puhua bändin priimusmoottorista?

Se on juuri niin kuin sanot. Minä pyöritän tätä bändiä ja suurin osa asioista menee minun kauttani. Perustin bändin Jyrkin kanssa ja olemme ne, jotka sanovat asioista viimeisen sanan. Jos me olemme samaa mieltä, niin asiat menevät suurella todennäköisyydellä eteenpäin. Jos olemme erimieltä, niin asiat menevät hankaliksi. Silloin ratkaisua haetaan muiden bändin jäsenten kautta. Musiikkipuoli on minun alaani ja Jyrki taas hallitsee bändin visuaalisen puolen ja hoitaa esimerkiksi ulkomaiden haastattelut.

Minkälainen rooli muilla bändin jäsenillä on?

Jussi on bändin näkyvin hahmo julkisuuden kautta. Hän pitää bändiä esillä ja saa sitä kautta asioita eteenpäin, mikä on tosi hyvä asia. Basisti Archzie on bändin valtakunnansovittelija ja peruskallio, joka saa kuunnella välikätenä kaiken. Timosta on taas hyötyä, sillä hän osaa nähdä tavallaan ulkopuolisen silmin, mitä meidän kannattaisi tehdä. Timo ottaa tosi tärkeissä asioissa kärkevästikin kantaa. Samalla tavalla tulee kommenttia Jussilta, mutta onneksi bändissämme on valtakunnansovittelija näitä tilanteita varten. Jokaisella on tärkeä roolinsa bändin toiminnassa. Vaikka minuun ja Jyrkiin tämä kulminoituukin.

Valtakunnansovittelija Archzie.
Valtakunnansovittelija Archzie.

Mistä olet kotoisin?

Suonenjoelta. Minulla ei ole siellä sukulaisia tai mitään paitsi kesämökki nykyäänkin siellä lähistöllä. Synnyin siellä, kun vanhempani olivat siellä töissä. Minulla on yhä siellä saatuja kavereita, jotka hekin asuvat Helsingissä. Olen myös heidän kanssaan huvikseni välillä soittanut. Olemme tehneet itse asiassa yhden keikankin Suonenjoen Kasi Barissa. Kavereillani oli siellä keikka ja menin sinne vierailemaan. Mansikkakarnevaalit olivat myös aina kova juttu. Siellä näin myös ensimmäisen keikkani Suonenjoen ammattioppilaitoksen pihalla noin 8-9-vuotiaana. Bändi oli Eppu Normaali. Se oli Maximum Jee & Jee- levyn aikaa. Ihan älyttömän kova keikka ja levy. Liimailimme koottavia lennokkeja ja kuuntelimme sitä kasetilta. Edellisen levy-yhtiömme tuotantopäällikkö oli muuten Eppujen Juha Torvinen. Hänelle oli tietenkin mainittava asiasta.  Suonenjoen Kaarihallissa ja Mansikkamajalla kävi myös kovia bändejä soittamassa. Muun muassa 1983 näin siellä Hanoi Rocksin. Myöhemmin tuli nähtyä Smackin ja Nights of Iguanan  kaltaisia englanniksi laulavia rockbändejä, jotka näyttivät itselle suuntaa bänditoimintaan. Nyt kun teimme Universal Monstersin ”making of” trailereita nettiin, niin niitä oli tekemässä Smackin basisti Jimi Sero. Ympyrä niin sanotusti sulkeutui, koska Smack oli suuri innoittaja minulle ja koko The 69 Eyesille. Teimme myös Smackin laulajan Clauden kanssa keikkoja ”TV Eyes” nimellä 90-luvulla, silloin kun hän vielä eli.

Koska aloit soittamaan, kun olit pieni?

Sainkohan 13-vuotiaana kitaran lahjaksi systeriltäni. Ei se pitkään aikaan oikein auennut, oli kivempaa pelata jalkapalloa tai tehdä jotain muuta hauskempaa kuin soittaa kitaraa. Soittaminen lähti kunnolla siitä, kun aloimme kavereiden kanssa soittamaan kimpassa, vaikka emme osanneetkaan mitään. Haimme Rolling Stonesin nuotit kirjastosta ja vaikka biisi vaikutti helpolta soittaa, niin ei se samalta kuulostanut kuin Rolling Stones. Miksiköhän ei? Sieltä tämä homma kuitenkin lähti liikkeelle kavereiden kesken yhteisen harrastuksen kautta.

Olet saanut soittaa hienossa rockbändissä vuosia. Mikä on mielestäsi hienoin tähtihetki The 69 Eyesin uralla?

Aika paha kysymys. Ei ehkä ole yhtä semmoista yksittäistä hetkeä, vaan ne ajat, kun 2004-2006 asiat lähtivät isommin rullaamaan ulkomailla ensimmäistä kertaa. Silloin tuli tehtyä isoja keikkoja ja pitkiä kiertueita. Oli hienoa, kun silloin ensimmäistä kertaa kovan työn tuloksena asiat etenivät vihdoin omalla painollaan. Sen jälkeenkin on tapahtunut hienoja asioita, mutta se oli ensimmäistä kertaa silloin. Soitimme muun muassa Etelä-Amerikassa stadionilla noin 60 000 ihmisen edessä. Se on jäänyt hyvin mieleen, vaikka on isoja keikkoja muuallakin soitettu.

Oletko päässyt tapaaman vuosien varrella paljon kuuluisia ihmisiä?

Kuka on kuuluisa ihminen? Sitä en tiedä, mutta on sitä tullut törmättyä aika moneen. Esimerkiksi Glenn Danzigiin ja Lemmy Kilmisteriin. Danzig on meidän bändin suuri vaikuttaja, joten hänen tapaamisensa oli todella hienoa. Itse asiassa meille on yritetty saada yhteiskiertuetta jo pariinkin otteeseen Danzigin kanssa, mutta aikataulut eivät vielä ole sopineet yhteen. Lisäksi olen hengaillut The Cultin Billy Duffyn kanssa. Se oli hienoa, sillä hän on esikuvani kitaristina. Lemmyn tapasin kymmeniä kertoja. Se oli mahtavaa, sillä olen kova Motörhead-diggari. Metallican jätkät tapasin jo vuonna 1985 Saapasjalkarokin takahuone-alueella. Minulla on valokuvakin minusta ja Cliff Burtonista juuri ennen kuin hän kuoli.

Kenet haluaisit tavata?

Ozzy Osbournen haluaisin tavata, sillä minua on sanottu hänen näköisekseen. Minua on luultu Ozzyksi ja minulta on tultu jopa pyytämään nimikirjoitustakin. Joku perhe koputti Los Angelesissa minua selkään ja kysyi nimmaria. Käännyin ja sanoin, että en ole se tyyppi, jotka te luulette minun olevan. Kerran olimme Moskovan Music Video Awardseissa ja siellä oli myös Kelly Osbourne, Kellyn leuka tippui alas ja hän suorastaan jähmettyi katsomaan minua. Lisäksi Lontoossa minulle on huudettu kadulla: ”Ozzy, where is Sharon?”

Onko teillä fanaattisia faneja?

Fanaattisimmat fanimme ovat meidän tekemisissä todella syvällä. He ovat perehtyneet biiseihin ja asioihimme niin perusteellisesti, että he tuntevat ne paremmin kuin me itse. Minulla ei ole faneista huonoja kokemuksia, vaikka esimerkiksi Etelä-Amerikassa fanitukseen eläydytään vahvemmin kuin muualla. Ei minun ole ketään karkuun tarvinnut juosta. Jussilla ja Jyrkillä voi olla vaikeampaa. Hulluimmat ovat heidän perässään.

Onko bändillänne Spinal Tap- komellushetkiä takana?

Kerran tulimme Moskovasta Pietariin yöjunalla. Kun pääsimme asemalle Timo soitti kyytiä himaan, koska luuli olevansa Helsingissä. Kuuntelin siinä vieressä puhelua ja sanoin, että me ollaan nyt Pietarissa ja meillä on illalla keikka. Timo oli ihan, että mitä vittua. New Yorkissa puolestaan Timo unohtui bussista yöllä, kun pysähdyimme syömään matkalla videokuvauksiin Bam Margeran luokse West Chesteriin. Timon kännykkäkin oli bussissa, mutta niin vain Timo löysi tiensä Bamin luokse taksilla jälkikäteen. Taksikuski oli löytänyt netistä Bamin osoitteen. Muitakin Spinal Tap- hetkiä on ollut paljonkin. Emme ole esimerkiksi monesti löytäneet lavaa ja paljon muutakin kohellusta on sattunut. Oikeastaan vain rumpali on enää räjähtämättä.

Teksti: Mikko Korvenkari
Kuvat: Ville Juurikkala

Tilaa uusi The 69 Eyes levy täältä

Kirjoita kommentti!

*=pakollinen kenttä. Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.