Takahuone.fi tapasi kiehtovan artistin – mitä kuuluu Maritta Kuula?

Maritta Kuula on kiehtova artisti.

Suomen omaperäisin naislaulaja Maritta Kuula tapasi Takahuone.fi:n toimittajan Ilkka Auvisen kanssa ja kertoi nykykuulumisiaan. Tervetuloa lukemaan mielenkiintoista tarinaa, jossa Kuula kertoo taiteilijanmatkastaan 80-luvulta nykypäivään.

Taiteilijan alkumetrit

Maritta Kuula eli nuoruutensa 80-luvun ankeassa Suomessa, missä elo oli jähmeää ja ilotonta. Ei ollut paljon aktiviteetteja; lukeminen oli yksi harvoista harrastuksista, kuorolaulun, pianonsoiton ja kitaranrämpytyksen lisäksi.
– Tosin pianoa en koskaan oppinut soittamaan, koska en halunnut soittaa miten käsketään, kertoo Maritta Kuula.
Äidin runokirja antoi ensikosketuksen Uuno Kailaan runoihin, ja Maritta muistaa miten täti luki hänelle ”Pallokentän laidalla” ja itki vuolaasti.
Maritta ei kokenut kuuluvansa mihinkään nuorisokulttuuriin, tosin punkkarit toivat Ouluun väriä. Ja parikymppisenä hän löysi runoista ja musiikista kiinnostuneita ihmisiä ja syntyi Kauko Röyhkän, Pupu Lihaviston, Rukivehrin ja Marittan tähdittämä 500kg lihaa.
– Se oli kombinaatio kummallisia ihmisiä. Halusimme ilmaista voimakkaita tunteita, emmekä osanneet pelätä musiikkimme vastaanottoa. Jos kuuntelisi muiden mielipiteitä, ei syntyisi omaperäistä musiikkia, sanoo Kuula.
500kg lihaa on edelleen yksi omaperäisimmistä suomalaisista bändeistä. Heidän musiikki herättää paljon ristiriitaisia tunteita.

Sooloura

90-luvulla Maritta alkoi tehdä musiikkia soolona. Nyt häneltä on ilmestynyt jo seitsemän albumia. Levyjä olisi voinut ilmestyä enemmänkin, mutta levyn tekemiseen liittyy niin paljon kaikkea, mikä tekee prosessista raskaan.
– Itse biisien tekeminen ei ole raskasta. Yhteistyökumppaneille pitäisi tarjota jotakin ja sitä minulla ei juuri ole. Se on välillä kusinen paikka. Rahankeruu, levynkannet ja kaikesta muusta huolehtiminen on kuluttavaa, hän sanoo.
– Soittajilla on iso rooli levyn tekemisessä. Minunlaiset artistit voisivat olla tuuliajolla ilman hyviä muusikoita ympärillään, artisti tunnustaa.
Radiossa ei Marittan lauluja nykyisin juurikaan kuule, ihan siitäkin syystä, että albumien välissä on ollut jopa kuusi vuotta taukoa. Ja kohderyhmätkin vaihtelevat; hänen ehkä suosituin biisinsä on Ipanapa 3 – levylle tehty ”Kaksi matoa”.
– Ihmeellistä, että olen saanut kuitenkin näinkin paljon radiosoittoa biisieni osalta. Musiikkini on siellä jossain alavirrassa, pohjavirrassa kulkevaa juttua. Todella marginaalia.

Laulujen syntyminen

Laulut syntyvät häneltä saman tien ja samaan aikaan sekä sanat että melodia. Kuuluisaa sukua –levy tehtiin nauhoittamalla ensin pohjat studiolla ja lauluosuudet Maritta lauloi öisin kotona, kesäasunnolla ja vaatekaapissa. Levyllä joistain biiseistä voi aistia yön tunnelman, koska lauluosuuksia todella laulettiin välillä öisin ja vaatekaapissa, jotta naapurit eivät häiriintyneet.
– Jos saisi joskus keskittyä täysin biisien tekemiseen, olisi se luksusta. En kuitenkaan valita. Maritta on ollut kokeileva taiteen suhteen ja tehnyt myös maalauksia ja kirjoittanut.
– Kaikki taide lähtee samasta lähteestä, ainoastaan ilmaisukeinot vaihtelevat.
Marittan biiseissä liikutaan syvästä surusta kepeään iloon, tunteiden ylä- ja alamäkiin. Samassa laulussa voi olla molempia tunteita.
– Jotkut taitelijat kertovat itsestään, jotkut pystyvät menemään toisten nahkoihin. Minä teen jälkimmäistä. On paljon ihmisiä, jotka syrjäytyvät ja jäävät ulkopuolelle, mutta ovat kauniita sieluja.
Kuulan musiikin ystäville on vielä paljon luvassa ilon hetkiä.

– Haaveena on vielä 80-kymppisenä tehdä levy, Leonard Cohenin tapaan, Kuula kertoo.
Toivottavasti Maritta levyttää kuitenkin nopeammin, edellisestä levystäkin on vierähtänyt jo yli pari vuotta. Mutta uudesta levystä ei ole varmuutta, toki biisejä on tehty.

OmakuvaMaritta Kuula by Marjo Tynkkynen 2006

Maritta suhtautuu itseensä kadehdittavan hyvin, hän ei halua kuuta taivaalta.
– Voin olla tyytyväinen nykytilaani. Tähdet joutuvat tekemään helvetisti töitä ja tähteys erottaa niitä muista. Normaalielämä on kiinnostavaa. Pitää olla näkymätön. jotta voi nähdä tavallista elämää, miten ihmiset oikeasti elää. Ei sitä ihminen kovin paljoa tarvitse, suhteellisuuden tajua sekä laiskotteluaikaa.

Tutustu Maritta Kuulan kotisivuihin

15.12 Maritta esiintyy Karvanoppien kanssa Bar Loosessa.

Teksti: Ilkka Auvinen
Kuvat: Marjo Tynkkynen

Kirjoita kommentti!

*=pakollinen kenttä. Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.