Kuumalinja Kanariansaarille – haastattelussa Iida Umpikuja

Takahuone.fi haastatteli positiivista, persoonallista ja poikkeuksellista taitelijaa, Iida Umpikujaa. 10-vuotistaiteilijajuhlaansa ensi vuonna viettävä Iida on lähtenyt Suomen pimeyttä ja loskaa pakoon Espanjaan, Kanariansaarille, joten haastattelu hoidetaan Skypen kautta. Antaa Iidan kertoa missä mennään. 

Hyvää päivää! Onko Umpikuja oikea sukunimesi?

Ei ole. Se on taitelijanimeni. Ihailin muun muassa Miina Äkkijyrkän nimeä ja sen innoittamana halusin nimen, joka tuo mielleyhtymiä. Umpikuja tuo risteystematiikkaa, sanoo Iida Umpikuja.

Mitkä olivat lähtökohtasi ja vaikuttajat?

Olen harrastanut musiikkia pienestä pitäen ja teininä innostuin kitaransoitosta. Olen aina kuunnellut musaa: Björk, Sigur Rós, Ville Leinonen ja oli paljon muitakin indie pop-bändejä joita diggailin. Kitaralla sitten hain sointuja ja opettelin soittamaan lempibiisejäni. Musiikkilukiossa sain lisää innostusta. Siellä oli bändejä, joiden kanssa pääsin soittamaan. Lukion jälkeen lähdin Slovakiaan vuodeksi, missä ostin ensimmäisen oman kitarani. Siellä tein myös ensimmäisen keikkani Iida Umpikuja –nimisenä taitelijana. Ensimmäinen keikkani Suomessa oli Läsnäolopakko –festivaaleilla, mutta nyt keikkoja on kertynyt jo noin 400-500 kappaletta. Ensi vuonna vietän 10-vuotistaitelilijajuhlaani.

 

Sinulla on hyvin omintakeinen tyyli. Huumoria voi tulkita synkistäkin aiheista. Miten laulusi syntyvät ja mitä haluat niillä kertoa?

Biisit ovat täysin omaelämänkerrallisia. Vaikka kaikki biisini eivät ole iloisia, minulla on ”mikään ei voi minua lannistaa” elämänasenne. Biisit syntyvät tunnemyrskyistä ja tunteet on helppo purkaa musiikkiin. Toivon, että musiikkiini voidaan samaistua, koska lauluni kertovat tavallisista elämäntilanteista. Se, mitä elämässä on tapahtunut, on vain plussaa, koska kaikki kokemukset vahvistavat.

Oletko esittänyt laulua, mikä on liian henkilökohtainen ja minkä esittäminen kaduttaa jälkikäteen?

Mitään en olisi jättänyt kertomatta.

Miksi Kanarialle talveksi?

Olen nyt toista talvea Playa del Inglesissä. Työskentelen baarissa, mutta pääasiassa olen täällä nauttimassa auringosta ja keräämässä elämänkokemusta. Otin kyllä äänityslaitteet mukaan, ja aionkin tehdä musiikkia, mutten tullut pääasiassa esiintymään. Nämä paikat eivät välttämättä ole minun omalle musiikilleni sopivia, vaan ehkä täällä pidettäisiin enemmän suosituista covereista ja sellaisesta Popeda –tyyppisestä musiikista.

Millainen on Iida Umpikujan tulevaisuus?

Minulla on ilmestymässä Guggenrecördsilla C-kasetti! Mukana on Guggeiheim Projektz, minkä kanssa olen tehnyt myös jotain käännösbiisejä. Olen jättänyt kasettiyhtiölle avoimen valtakirjan materiaalin muokkaamiseen, luotan heidän ammattitaitoonsa. Aion tehdä musiikkia niin kauan kuin musiikin tekeminen tuntuu hyvältä. Joskus olisi kiva haastaa itseni ja yrittää tehdä poliittisempaa musiikkia.
Toivottavasti minusta tulee viisas ihminen! Tällä hetkellä koen olevani tyytyväinen elämääni, eikä minulla ei ole pitkäaikaissuunnitelmia. Teen ratkaisut tilanteen mukaan. Velvet Undergroundin I found a reason –biisissä oma elämänasenteeni kiteytyy: what comes is better than what came before. Aina katson eteenpäin ja uskon siihen, että elämässä tulee jotain parempaa. Mutta palaan kesäksi Suomeen, ja toivottavasti nähdään keikoilla!

Mitä muuta haluaisit ihmisten tietävän sinusta?

Musiikki on parasta. Nautin musiikin tekemisestä ja kuuntelemisesta. En tee musiikkia rahan tai radiosoiton takia. Haluan vaan soittaa.

Teksti: Ilkka Auvinen

Kirjoita kommentti!

*=pakollinen kenttä. Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.