Rumpali Lacu Lahtisella on rockissa maisterinpaperit ja huikea työhistoria: ”Tärkeintä on se, että olet mukava ihmisille”

Lacu Lahtinen on yksi viihdyttävimmistä rumpaleista, jonka lavakikkailua on aina ilo katsoa.

Jos olet nuori jo nälkäinen muusikon alku, niin nyt kannattaa pitää korvat höröllä. Suomen parhaisiin rockrumpaleihin lukeutuvalla Kari ”Lacu” Lahtisella on sinulle asiaa. Monissa rockliemissä keitetty muusikko antaa uusille tulokkaille maanläheisen, mutta tärkeän neuvon, jos mielii pitkää uraa antoisassa mutta tyrskyävässä ja raastavassa musiikkimaailmassa.
– Tärkeintä on se, että olet mukava ihmisille, niin sinulle ollaan myös mukavia. Se on ehkä klisee, mutta täyttä totta, että ne ihmiset, joita kohtaat matkalla ylös, odottavat sinua kun putoat alas. Kohtele siis kaikkia ihmisiä hyvin, Lacu Lahtinen sanoo Takahuone.fi:lle.
Lacu tunnetaan Popedan rumpalina. Lisäksi hän soitti rumpuja paluun tehneessä Hanoi Rocksissa 2000-luvulla. Parhaillaan hänellä on myös kunnianhimoinen tavoite nostaa oma bändi Transworld Identity maailmanmaineeseen.
– Kannattaa pyrkiä luomaan jotain omaperäistä, mikä erottaa sinut muista. Varastaa saa, teen sitä itsekin. Mutta jos kuulen jotain mahtavaa, niin muokkaan siitä kuitenkin harjoittelemalla jotain omaa.
– Harjoitteleminen on myös erityisen tärkeää. Harjoittele niin, että olet valmis kun on aika nousta esille, sanoo Lahtinen.
Koulutus on myös aina hyvästä. Laculle itselleen se on tarkoittanut soittamista kahdessa rocksuuruudessa Hanoi Rocksissa ja Popedassa.
Kun Michael Monroe bongasi Lacun omaan bändiinsä coverbändi Colme Cowboysta, alkoi rockin korkeakoulu.
– Monroe sanoi heti, että tässä bändissä ei verkkareissa soiteta ja että se on nyt 24/7 -rock and roll. Vedät aamulla samat vaatteet päälle, mitä laitat illalla keikalle, Lahtinen muistelee.

”Hanoi Rocksissa soittaminen oli rock and rollin yliopisto”

Monroen soolobändin kautta Lacu sai pestin 2000-luvun alussa Hanoi Rocksin ”rebirth”-kokoonpanosta.
– Hanoi Rocksissa soittaminen oli rock and rollin yliopisto. Tuona aikana opin kaiken, mitä näistä hommista täytyy oppia, hän sanoo.
Kun paiskii hommia Andy McCoyn ja Mike Monroen kanssa, niin oppii uimaan saman tien syvässä päässä allasta.
– Muistan kun meillä oli keikka Budokanissa Japanissa. Mike ompeli ennen keikkaa kimaltelevia tähtiä housuihinsa pukuhuoneessa ja ilmeni, ettei Mike ehdi ompelukiireiltään lavalle ajoissa. Mike sanoi sitten minulle, että mene sinne lavalle soittamaan jotain Lacu, niin minä ompelen nämä tähdet kiinni.
– No siitä sitten minä yksin lavalle ja keikka alkoi minun rumpusoololla. Ja tämä siis tapahtui paikassa missä on äänitetty vaikka mitä huippubändien livelevyjä vuosien varrella, Lacu nauraa.
Lacu kertoo saaneensa Hanoi Rocks-vuosina paljon lämpimiä muistoja.
– Aika kultaa muistot, mutta kyllä minä sitä aikaa kaipaan. Hanoi Rocksin biisitkin on niin mahtavia. Olisi upeaa, jos pääsisin vielä soittamaan niitä joku päivä. Ehkä se on epätodennäköistä, mutta jos Hanoi Rocks vielä joskus kasataan uudelleen, niin toivon, että minua pyydetään sen rumpaliksi.


Vaikka Lacu hyppäsi Hanoista suoraan Popedan kelkkaan vuonna 2008, niin välit Hanoi Rocksin keulahahmoihin McCoyhyn ja Monroeen ovat lämpimät.
– Pidän yhteyttä molempien kanssa. Mitään ei jäänyt hampaankoloon. Ja se täytyy sanoa, että molemmat tekevät hyvää työtä sooloprojektiensa parissa. Monroen nykyinen rumpalikin Karl Rockfist on paitsi todella kovakätinen rumpali, mutta myös ärsyttävän mukavan tyyppi. Monroen soolobändi on ihan älyttömän hyvä. Mutta ei kai ole muuta mahdollisuutta, jos on sellainen kaveri kuin Sami Yaffa on bassossa.
– Myös Andy tekee omissa hommissaan hyvää duunia. Mutta täytyy kuitenkin sanoa, että ne kaverit kuuluvat yhteen ja samaan bändiin minun mielestäni. Monroen laulu vain kuuluu niihin Andyn loistaviin biiseihin.

”Pate on sellainen kaveri, että kun hän astuu huoneeseen, niin kaikki hiljenevät”

Hanoin jälkeen Laculla oli vuorossa Popeda, jossa hän pääsi Monroen jälkeen heti toisen ikonisen keulahahmon taakse meuhkaamaan – Pate Mustajärven.
– Molemmat ovat rokkikukkoja, se on heitä yhdistävä tekijä. Monroe on hyvin fyysinen keulahahmo, joka kiipeilee ja hyppii lavalla, mutta Mustajärvi pelaa karismallaan. Pate on sellainen kaveri, että kun hän astuu huoneeseen, niin kaikki hiljenevät. Hänen olemus on niin vahva. Ei Paten tarvitse kuin tulla lavalle, niin hän ottaa homman haltuun saman tien.
Lacu sanoo, ettei musiikillisesti Hanoilla ja Popedalla ole kovinkaan suurta eroa ainakaan rumpalin näkökulmasta.
– Biisit ovat eriä, mutta samaa biittiä meikäläinen siellä takoo, hän tuumii.

 


Lacu Lahtinen on eräs viihdyttävimmistä rumpaleista, jonka lavakikkailua on aina ilo katsoa. Välillä hän soittaa rumpukapulalla vaikka huilua ja välillä kapulat heiluvat lavalla kuin taisteluhelikopteriin roottori.
– Sinne lavalle mennään esiintymään ja minusta se showhomma on kivaa. Siksi keksin aina jotain hauskaa puuhasteltavaa lavalla.

”Tavoitteena on se, että jokainen maailman ihminen on kuullut musiikkiamme”

Parhaillaan Lacu hakee uusia tuulia musiikkihommiin. Hänellä on englantilaisen vaimonsa Rachael Lahtisen kanssa yhteinen bändi nimeltään Transworld Identity. Se soittaa melodista hard rockia. Vaimo laulaa kuin enkeli ja Lacu hoitaa kannutushommat. Bändin tavoitteena on maailman musiikkiestradit.
– Minusta meillä on todella hyviä biisejä. Sellaisia, jotka jäävät päähän soimaan. Tavoitteena on se, että jokainen maailman ihminen on kuullut musiikkiamme, hän sanoo.

Se on asenne mikä ratkaisee. 

TEKSTI: MIKKO KORVENKARI
JUTUN PÄÄKUVA: LACU LAHTISEN FACEBOOKSIVUSTO

TRANSWORLD IDENTITY SPOTIFYSSÄ

TID

 

Ei kommentteja, oletko sinä ensimmäinen?

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.