Levyarviossa Vesala

Paula Vesala teki upean debyyttialbumin.

 

Paula Vesalan esikoislevy Vesala on viihtynyt listaykkösenä miltei koko kesän: Takahuone arvioi miksi?

Vesalan soolodebyytti on uskottava, vakuuttavan monimuotoinen, hiukan mystinen mutta tulee ihmistä lähelle.
Vesala –levyn elektrosoundeja pulppuileva avausraita Rakkaus ja maailmanloppu julistaa maailmanlopun olevan ainoa asia, johon laulaja luottaa. Kuulija uskoo tummanpuhuvan monologin. Albumin viimeinen raita Sinuun Minä Jään on puolestaan leinomainen, melodinen, kaunis ja herkkä pianolaulelma, jota tullaan luultavasti kuulemaan ikuisen rakkauden symbolina tuhansissa suomalaishäissä. Tämänkin kuulija uskoo aivan yhtä lailla. Nämä kaksi kappaletta kuvaavatkin albumin monipuolisuutta erinomaisesti, vaikka ovatkin lähes vastakohtia toisilleen.

Kappale kappaleelta kuulija pääsee sisälle erilaisiin minielokuviin. Lana Del Rey:n tummia sävyjä muistuttava Tequila vie kuulijan täysin eri maailmaan kuin Leevi and the Leavingsille uskollinen Ruotsin Euroviisut, joka koskettaa kuulijaa aivan eri tasolla. Tavallinen nainen saa haukkomaan henkeä, koska jokainen voi tuntea olevansa tuo nainen, vaikka olisi mies. Vesalan debyytin monimuotoisuudessa lienee syy, miksi levy pysyi listaykkösenä kolmatta kuukautta.

Niin ja arviota Vesalan albumista tehdessäni päätin, etten mainitse sanallakaan sitä jo loppuun kulutettua vertailua PMMP:n ympärillä, vieressä ja päällä. Millaisia jäänteitä PMMP:stä voi kuulla Vesalan esikoisalbumilla. Mitenkä sitten Mira? Mutta menin lankaan ja mainitsen PMMP:n vain sanoakseni, että vertailua ei tarvita. Vesalan sooloalbumi kantaa vallan hyvin ilmankin. Albumi on kiinnostava, rohkeampi ja monipuolisempi kuin moni myyntimenestynyt levy tällä vuosikymmenellä.

Teksti: Veera Korvenkari

Kirjoita kommentti!

*=pakollinen kenttä. Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.