Arvio: Nostalgiahuumaa ja maaginen Andy McCoy

Andy McCoy ja Pelle Miljoona olivat huippuiskussa Kulttuuritalolla.

Pelle Miljoona Oy:n Moottoritie on kuuma- on levy, joka on pullollaan klassikkokappaleita joita todella rakastetaan. Se näkyi yleisön hurmioista perjantaina Helsingin Kulttuuritalolla, kun Pelle Miljoona Oy kipusi lavalle kitaramaestro Andy McCoyn vahvistamana. Jonkun mielestä nyt oltaisiin voitu kenties puhua Pelle Miljoona Ky:stä, sillä alkuperäisen Oy:n miehistöstä puuttuivat bändin kulmakiviin kuuluvat basisti Sami Yaffa ja kosketinsoittaja Ari Taskinen. Yaffa oli Michael Monroen kanssa samaan aikaa Japanin rundilla ja Taskinen joutui sairaalaan telakalle. Parhaita toipumisia Taskiselle toivottaen täytyy todeta, että bändi rullasi täytemiesten avulla lavalla erinomaisesti. Herra Pelle Miljoona itse oli selvästi fyysisesti hyvässä kunnossa ja heilui lavalla melkein kuin nuorena miehenä. Tumppi Varonen oli puolestaan taas oma supercool oma itsensä ja hänen laulamansa Tahdon rakastella sinua suorastaan räjäytti tunnelman katsomossa. Pelle Miljoona Oy:n kaltaisille uudestaan lämmitetyille nostalgiapläjäyksille on ehdottomasti oma paikkansa ja tilauksensa. Sitä pitää soittaa livenä mitä ihmiset haluavat kuulla. Kun katsoi ihmisten reaktioita keikalla, niin sellaiset ikivihreät biisit kuten esimerkiksi Juokse villi lapsi, Nuoret rakastavaiset, Koska sydän sanoi niin ja tietenkin itse Moottoritie on kuuma ovat selvästi syvällä ihmiset sydämissä. Eikä riitä, että vain rakastettuja biisejä soitetaan, vaan niitä pitää soittaa myös oikeiden soittajien soittamina. Näitä biisejä ei kukaan muu soita kitaralla yhtä hyvin kuin Andy McCoy. Juuri Andy saa biiseihin erityislaatuiset sävyt ja ulottuvuudet ja saa nostettua biisit niiden ansaitsemaan korkeuteen. Andy McCoy teki keikalla sen mitä hän parhaiten osaa: keskittyi puhtaasti soittamaan maagisesti kitaraa. Poissa olivat reuhaavat välispiikit ja yleisölle poseeraamiset ja mikä etenkin tärkeää – humalatilasta ei ollut merkkiäkään. Andy McCoyn kitaransoitto oli lopulta se, mikä teki keikasta musiikillisesti niin spesiaalin.

Teksti ja kuva: Mikko Korvenkari

3 Comments on Arvio: Nostalgiahuumaa ja maaginen Andy McCoy

Kirjoita kommentti!

*=pakollinen kenttä. Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.