Arvio: Michael Monroe Tavastialla 5.12

Michael Monroe oli bändeineen kovassa iskussa Tavastialla.

 

Michael Monroe on esiintynyt uransa aikana Helsingin Tavastia-klubilla lukuisia kertoja. Viimeksi viime viikon lauantaina kaksi kertaa yhden illan aikana. Tämä arvio koskee jälkimmäistä iltakeikkaa.
Olen nähnyt lähes kaikki Monroen Tavastian keikat 1990-lähtien, mukaan lukien Demolition 23:n keikat ja Hanoi Rocksin uuden tulemisen aikaiset monet keikat 2000-luvulla. Huonoa keikkaa en ole nähnyt Monroelta koskaan, mutta kovin on meno erilaista nyt, kun 1990-luvun lopussa ja aivan 2000-luvun alussa, jolloin suuri yleisö oli jo hieman unohtanut kuinka mahtava esiintyjä Monroe oikeasti onkaan. Nykyiseen verrattuna voi sanoa, että Monroe oli silloin artistina Hanoi Rocks-taustasta huolimatta lähes marginaalissa. Silloin keikoilla pystyi pongaamaan helposti samat naamat katsomon puolella, jotka tulivat kerta toisensa jälkeen uskollisesti aina uusiin Monroen esiintymisiin. Nyt keikoilla viihtyy monet samat naamat kuin ennenkin, mutta samalla uusia kasvoja on pilvin pimein vanhemmista ikäluokista lähtien. Se taas tietää sitä, että puoli tyhjä sali on vaihtunut loppuunmyytyyn Tavastiaan, niin kuin oli tilanne lauantainakin.

Contelle veti vertoja
vain Pink Gibson

Hanoi Rocksin uusi tuleminen teki mannaa Monroelle, joka pääsi sen avulla taas siivilleen. Nykyään Monroella on ihan eri kaliiberiä oleva bändi kuin aikoinaan. Aiemmin taustabändi oli sekalaista seurakuntaa, mutta nyt tilanne on muuttunut vakaaksi. Tärkeintä on, että Monroella on bändissään yhtyeen selkärankana ja henkisenä tukena vanha veriveli ja huippubasisti Sami Yaffa, joka on tosin aiemminkin nähty Monroen kokoonpanoissa.
Lisäksi rumpuihin on löytynyt todellinen halonhakkaaja Karl Rockfist, joka antaa bändille pomminvarmaa ja tarkkaa taustatukea. Lisäksi Monroella on nyt rinnallaan hänen soolouransa paras kitaristi Steve Conte. Vain yksi kitaristi on Conten lisäksi aiemmin Monroen Tavastian soolokeikalla tehnyt todella suuren vaikutuksen, jos mukaan ei lasketa välillä kitaran varressa nähtyä Hanoi Rocks-miestä Nasty Suicidea. Hän oli Pink Gibson, myös Adam Bombina tunnettu kepittäjä, joka säihkyi upeasti Monroen rinnalla viimeisellä keikalla ennen Hanoin paluuta 2000-luvun alussa.

Setin biisilista mennyt
parempaan suuntaan

Monroen bändin soitto oli viime viikon lauantaina äärimmäisen tiukkaa, mutta niin kuin aina keikka vedettiin läpi hymyssä suin ja fiilikset katossa. Monroen keikkoja monesti nähneenä on aiemmin iskenyt puudutus päälle, kun bändi on soittanut lävitse vanhoja punkbiisejä kuten Johnny Thundersin I Wanna Be Lovedia ja UK Subsin Endangered Speciesiä. Samalla Monroe jätti soittamatta monia todella hyviä soolouransa biisejä kuten Man With No Eyes. Myös Hanoi Rocksin biisit oli aiemmin jätetty turhankin minimiin. Onneksi nyt keikan biisilistaa on viilattu oikeaan suuntaan, sillä vanhat punkbiisit loistivat poissaolollaan, Man With No Eyes soi oikein upeasti ja Hanoi Rocksiakin oli mukana mukavasti kirkkaimpana jalokivenä ehkä Hanoi Rocksin paras biisi koskaan Tragedy. Uuden Blackout States levyn biisit kuuluivat melkein kaikki settilistaan, mikä on hyvä asia. Uudella levyllä on monta hyvää biisiä, niistä livenä svengasi parhaiten Goin’ Down With The Ship.

Kaksi biisitoivetta
settilistaan

Jos pieniä toiveita pystyisi esittämään, niin Monroen uralla riittäisi kyllä vielä ammennettavaa settilistaan. Esimerkiksi Monroen lyhytikäiseltä Jerusalem Slim bändiltä voisi napata settilistaan slovariksi mahtavan The World Is Watching-biisin. Se toimisi mainiosti vaikka akustisesti soitettuna. Lisäksi Monroen Whatcha Want levyllä versioima Leonard Cohen-laina Hey, That’s No Way to Say Goodbye olisi mahtavaa saada livesettiin tuomaan ripauksen rauhallisuutta rockpaatoksen sekaan. Noissa kahdessa biisissä Monroe on lisäksi tehnyt todella upeat laulusuoritukset levyille. Nämä siis pienenä viilaustoiveina vain. Monroen ja bändin esiintymisestä on turha sen enempää turista. Kaikkihan sen tietävät, että se on aina tajunnan räjäyttävä kokemus.

Teksti: Mikko Korvenkari
Kuva: Ville Juurikkala

Michael Monroe on nähtävä livenä, tsekkaa keikat täältä

Blackout States on kannattaa hankkia

Kirjoita kommentti!

*=pakollinen kenttä. Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.