Arvio: Atomirotta II on Rane Raitsikan taidonnäyte

Rane Raitsikka eli Harri Jäntti vankistuttaa mainettaan Suomen eturivin kitaristien joukossa taituroimalla hienosti Atomirotan uudella levyllä. Heti Atomirotta II:n ensimmäisessä biisissä mennään komean kitaransoiton tahdissa, kun Älä huoli tyttö- kipaleessa soitetaan kuin villissä lännessä konsanaan, jossain siellä Bonanzan maaperällä.
Myös seuraavassa biisissä Pienestä kii Raitsikan kitara murisee upeasti ja upeasti svengaa myös Faija teki rikoksii- biisi. Nenä vie- kappaleessa on erittäin hienosti rullaavaa kitaran soittoa ja vasta levyn loppupuolella tulee Raitsikan vanhoille faneille todellinen namupala: Pudotetaan iso pomo- biisissä mennään jo hyvin lähellä Raitsikan entisen bändin Smackin rosoista meininkiä.
On tosi mielenkiintoista ja virkistävää kuulla, miten tällä levyllä sekoittuu sekä rap- että perinteinen pop/rock laulanta Rotan eli Mikko Sarjasen toimesta. Häneltä luonnistuvat molemmat puoliskot mallikkaasti. Vanhasta kunnon rikollismaailmasta löytyy puolestaan levylle hyviä sanoituksia:
Faija teki rikoksii, mä vein pöytähopeat kaniin ja hillopurkit ja maatuskatkin oli täynnä manii, sen puhelinta kuunneltiin ja meillä ravas erikoisjätkii, mun duuni oli käärii niille sätkii”.
Tai miten olisi tämä:
Tuomarille nuija pöytään, kaikki oli sanottu, armoa ei annettu, mutta armoa ei anottu. Kaikki alkoi siitä, kun mä tapasin Pasin, tunnin päästä jo helähti lasi. Pasi stikkas mulle käteen fikkarin ja sano mennään pölliin pari tikkarii.” Aika hyvää rikosromantiikkaa mun mielestä!
Atomirotta on tehnyt hyvän levyn. Siitä löytyy tarkemmin kuuntelemalla vaikka minkälaisia käänteitä ja syvyyksiä, sillä se on monipuolinen sekoitus eri musiikkityyleistä. Suosittelen.
Teksti: Mikko Korvenkari

Kirjoita kommentti!

*=pakollinen kenttä. Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.