Arvio: Juha Tapio ei pettänyt, eikä yllättänytkään

Juha Tapio heitti keikkaputken Helsingissä.

Suosionsa huipulla paistatteleva Juha Tapio esiintyi Helsingin rock-pyhätössä Tavastia-klubilla peräti kolmena iltana peräkkäin. Sanoin vieruskaverilleni ennen perjantain showtimeä, että yllättyisin, jos keikkaa ei avata uusimman albumin Thirty Seconds To Mars-huudatuksella ”Eläköön” ja jos se ei päättyisi syksyn radiosoitetuimpaan kappaleeseen ”Sinun vuorosi loistaa”. Arvaukseni osuivat kohdilleen eikä muutenkaan illan aikana tapahtunut mitään yllättävää tai virinnyt rokkikeikoille usein ominaista pienimuotoista vaaran esiin hiipimistä. Mutta sellaista ei kukaan yleisöstä varmasti kaivannutkaan. Supersympaattinen Juha Tapio nimittäin tarjosi täydelle tuvalle juuri sitä, mitä se halusi eli liveversioita syksyllä ilmestyneen ”Sinun vuorosi loistaa”-albumin biiseistä höystettynä sikermällä miehen uran lukuisista hiteistä.

41-vuotias Juha Tapio on rustannut albumeilleen sen verran paljon hienoja ja tarttuvia sävellyksiä, että keikasta muodostui varsinainen hittikimara, vaikka setistä jätettiin pois useita takavuosien radiosoittoklassikoita. Tunnelma Tavastialla oli kuin Eppu Normaalin keikalla, jossa suuri osa vaihtelevan ikäisestä yleisöstä osaa sanatarkasti laulaa mukana tuttujen laulujen kajahtaessa ilmoille. Esimerkiksi Juha Tapion läpimurtohitti ”Mitä silmät ei nää” toimii edelleen kahdentoista vuoden jälkeenkin loistavana yhteislaulattajana.   Ja tuskin kukaan radiota kuunteleva musiikinystävä kehtaa tunnustaa, etteivätkö pophelmet ”Tykkään susta niin että halkeen” , ”Kaksi puuta”, ”Sitkeä sydän” tai ”Aito rakkaus” luonnistuisi ainakin kertosäkeiden osalta. Tarttuvien poprallien vastapainoksi Juha herkistyi esittämään vain pianistin säestämänä Yö-yhtyeelle taannoin antamansa  ”Pettävällä jäällä”-klassikon sekä kakkosalbuminsa nimikappaleen, hitaasti voimistuvan ”Ohikiitävää”. Molempien aikana olin havaitsevinani useammankin naispuoleisen vieruskaverin silmäkulmassa kyyneleenpoikasia. Tämä on oiva osoitus siitä, että hyvä musiikki herättää tunteita.

Uusimmalta albumilta keikan avaus- ja lopetusraidan ohella kuultiin Edu Kettusen sanoittama kepeästi rullaava ”Jotain niin oikeaa”, levyllä Johanna Kurkelan kanssa duettona laulettu herkkä ”Rakastettu”, artistin gospel-taustasta muistuttava ”Mä löysin sut” sekä pirteä, uskaliaasti miehen mukavuusalueelta pois svengaava ”Kolikko kerrallaan”.

 

Loistava bändi taustalla

 

Juhan kelpo ja pitkäikäinen bändi svengasi vauhdikkaimmissa biiseissä kuin Brucen E Street Band konsanaan. Rytmiryhmä, rumpali Kalle Torniainen ja basisti Ako Kiiski, hoitivat leiviskänsä tyylikkäästi sen suurempia kikkailematta ja antoivat valokeilan leijua Juha Tapion ohella yhtyeen kosketinsoittajan ja kitaristin yllä.   Tapion kitaristina taituroi Tommi Viksten, joka sai mukavaa rokkisäröä useaan Juha Tapion turhankin radioystävälliseen popralliin. Pianisti-urkuri Joonas Kasurinen heilui hattu päässä pianonsa ja hammondinsa takana kuin Roy Bittan konsanaan ja onnistui taikomaan muutamien biisien ryhdittäjiksi hauskoja Jon Lordin purplemaisia urkusooloja. Springsteen-ilmeen täydensi komppikitaran kanssa häärinyt ja pomomaisesti pukeutunut illan maestro Juha Tapio, joka luontevalla pehmokarismallaan ja itseironisilla välispiikeillään sai alusta asti mukavan, lämpimän ja helposti lähestyttävän vuorovaikutuksen yleisönsä kanssa. Ja kun tässä onnistutaan, niin silloin ollaan elävän musiikin ytimessä.

Vielä ehtii Lontooseen 

Tavastian kotoisan turvallinen ja lempeän tunnelmallinen ilta oli monelle paikalle olleelle parasta mahdollista terapiaa pimeään ja lumettomaan Helsingin joulukuuhun. Ja mikäli sitä joku haluaa vielä lisää, niin siihen on mahdollisuus mielenkiintoisen ulkomaanreissun avulla.   Juha Tapion kiertue nimittäin päättyy ainutlaatuiseen konserttiin Lontoon the Venuessa perjantaina 18.12.

 

Teksti:
Pauli Riekkinen
Kuva: Ville Juurikkala

Kirjoita kommentti!

*=pakollinen kenttä. Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.